Olen seurannut Ylen
toimittajan Sakari Kilpelän uraa jo kahden täyden haastattelun
ajan. Tämä on juuri sopiva määrä, että pystyn tekemään
syvääluotaavan analyysin Kilpelästä sekä ihmisenä että
toimittajana.
Sakke
Viime viikolla
A-studion lähetyksessä Sakari tiukkasi entiseltä
kulttuuriministeri Arhinmäeltä vastauksia liittyen nykyisen
hallituksen äärettömän paskaan politiikkaan. Arhinmäki vanhana
kettuna pyrki vastaamaan kysymyksiin asiallisesti ja ennen kaikkea
omaa etevyyttään korostaen. Kilpelälle tämä ei tietenkään
käynyt. Kaikki tietävät, että paskan journalismin kriteerit
täyttyvät juuri siinä kohdassa, kun antaa haastateltavalle
riittävästi aikaa vastata kysymyksiin. Tästä syystä Kilpelän
oli pakko muuttaa haastattelu sössöttäväksi jankutukseksi ja
myötähäpeän oppitunniksi.
Kyseinen haastattelu ei
ollut suinkaan Sakarin ensimmäinen kerta, kun hän
ammattitaitoisesti höykyttää vierastaan. Pari viikkoa sitten
haastateltavana oli Sarasvuon Jari, joka oli kämmännyt perin
jarimaisesti ja pilkannut twitterissä A2-kannabiskeskusteluun
osallistunutta, vakavasta sairaudesta kärsivää, pipopäätä.
Entisenä toimittajana Sarasvuo tiesi, miten kyseisessä tilanteessa
pitää toimia. Jarin taktiikkana oli sivuuttaa anteeksipyytäminen
ja erehdyksen myöntäminen ja keskittyä asian positiivisiin
puoliin. Myönteistä oli esimerkiksi se, että pipopää pääsi
juttelemaan asiasta oikein kahden kesken Sarasvuon kanssa. Lisäksi
Jari oppi nyt media-alan ammattilaisena, miten nykyaikaisia viestimiä
tulee käyttää. Hyvä Jari!
Luojalle kiitos, että
Sarasvuota haastatellut Kilpelä pitää tuollaisesta omahyväisestä
paskanjauhamisesta yhtä paljon kuin tavallinen kansalainen: ei
yhtään. Sen sijaan, että Kilpelä olisi antanut Sarasvuolle
mahdollisuuden vastata rauhassa, hän päätti käyttää jokaisen
journalistin perustyökaluja: päälle puhumista ja keskeyttämistä.
Kilpelä onkin saanut
näistä kahdesta työsuorituksesta kohtuullisen paljon huomiota,
josta ikävä kyllä suurin osa on ollut negatiivista. Aiheettomaksi
tämän kaiken negailun tekee se, että Kilpelä ei ole oikeastaan
vastuussa kyseisten haastatteluiden kulusta. Asia on nimittäin niin,
että Sakari on komean ulkonäkönsä vanki.
Suck
it.
Katsoessani
jälkimmäistä haastattelua, jossa Sakari kävi Arhinmäen kimppuun
kuin läskileiriläinen vaahtokarkkipussiin, niin asia tuli kivuliaan
selkeästi esiin: Sakari on komean ulkonäkönsä vuoksi saanut aina
käyttäytyä tuolla tavalla. Etenkin kun vastassa oli lähes perunan
ulkomuodon omaava, vasemmistolainen jalkapallohuligaani ja juoppo.
Paavo |
Peruna |
Tiedän,
mistä puhun, sillä olen samanlainen kuin Sakari. Minutkin on
kirottu kauniin sinisillä silmillä, hulmuavalla tukalla ja
miehekkäillä kasvonpiirteillä. Tästä syystä olen itsekin
joutunut kuuntelemaan katkeria kommentteja kaikenmaailman
rekkalesboilta ja junteilta siitä, etten ole kuunnellut heidän
mielipiteitään tai mussutuksiaan.
Sakarin
ja minun kannaltani onkin perin ikävää, että nyky-yhteiskunta on
asettautunut näiden geneettisesti takasuoralta lähtevien puolelle.
Vanhoina hyvinä aikoina kauniit ihmiset saivat käyttäytyä miten
halusivat ja kenelläkään ei ollut tähän nokan koputtamista. Nämä
ajat ovat kuitenkin jo auttamattomasti ohi.
Mutta mitä me voimme oppia tästä kaikesta?
- Kauniiden ihmisten, kuten Kilpelän, tulisi muistaa, että myös tavalliset ihmiset ansaitsevat edes joskus oman puheenvuoron.
- Jos haluaa käyttäytyä kuin ärtynyt persereikä, niin tilaisuus siihen täytyy valita huolella.
- Älä käyttäydy kuin ärtynyt persereikä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti