Maailmansielu

Lukulasit auttavat tämän
blogin lukemisessa.

Pääsiäinen on hyvää aikaa jokaiselle menestyjälle ottaa askel taaksepäin ja katsoa maailmaa hieman henkistyneemmältä suunnalta.

Kerron teille pienen tarinan pojasta, aasista ja prinsessasta joiden kohtalot kytkeytyivät toisiinsa ja jotka löysivät toisensa maailmansielun johdatuksella:

Rakkauden Mangosipsit

Maailmansielu antaa meille veden, jota tarvitsemme matkallamme kohtalon aavikolla. Se puhdistaa meidät rakkauden puutarhaletkulla ja syöttää mangoviipaleita kun olemme nälkäisiä. Ei kuitenkaan niin paljoa että meille tulisi ähky. Juuri sopivasti. Sillä lailla, että jaksamme nauttia mangon erityisestä mausta eikä se muutu pahviseksi suussamme.

Ihminen yhdistyy miettteissään maailmansieluun päivittäin. Siksi onkin tärkeää puhdistaa yhteyskaapelit ja tarkistaa ettei niihin ole mennyt pölyä, joka saattaisi hidastaa yhteyttä. Maailmansielu ei hyvitä haittoja, joita hidastuneesta yhteydestä on käyttäjälle saattanut koitua.

Maailmansielu kuuntelee ihmistä. Se on rauhan, rakkauden ja anteeksiannon lähde. Ihminen ei vain osaa aina tarttua kiinni hetkeen ja kuunnella maailmansielua. Ihmisen tulee odottaa rauhassa maailmansielun vihjeitä ja opastusta. Ei pidä luovuttaa heti ensimmäisen kolmen tunnin aikana, jos vastausta ei tulekaan. Maailmansielu muistaa aina rohkaista ihmistä virkistävällä jonotusmusiikilla. Se täyttää sielun ja mielen tarinoilla puhelinlinjoista Memphisisssä tai sateesta Afrikassa. Yhä uudelleen ja uudelleen. Ja taas uudelleen ja uudelleen. Sitten se kertoo ihmiselle, että hänen kohtalonsa on nyt jonossa, mutta ihan kohta se merkki tulee sieltä. Ratkaiseva merkki, joka johtaa ihmisen rakkauden ja onnellisuuden lähteelle. Ei tosin ihan vielä. Nyt maailmansielun kaikki oppaat ovat varattuja. Hetki pieni.

”It's gonna take a lot to take me away from you. There's nothing that a hundred men or more could ever do. I bless the rains down in Africa. Gonna take some time to do the things we never have”. Kaikki henkioppaamme ovat varattuja odotathan hetkisen.

• Maailmansielu, Tuuli puhelimessa.
• Joo se on pieni ihminen tässä terve.
• No moi. Miten voin auttaa.
• No oon tässä koittanut saada yhteyttä maailmansieluun...
• Joo-o. Onko ollut linjoissa vikaa vai kuinka?
• Joo varmaankin. En ole ihan löytänyt omaa polkuani tässä elämässä.
• No kuule. Ei tässä mitään hätää. Mää ulisen tässä nyt jotain puhelimeen. Sää kuulet sen kohinana, mutta sovitaan hei tapaaminen niin mää tuun ulisemaan sun korvaan.
• Okei. Ja se sitten auttaa?
• No joo-o. Siitä sää sitten saat sellaisen vision et mitä sun tartteis tehdä.
• No kiitos. Sehän kuulostaa kovin kätevältä.
• Ei mitään hei. Kkrrhhkkkrrhhhkkkrrhhhhrhhrhrhkkkrkrkkrkrkr...

Ja niin poika sulki puhelimensa palaten yöllä vielä uudestaan ja uudestaan muistoihinsa Tuulen ujelluksesta.

Seuraavana päivänä poika näki polullaan aasin tarjoten tälle vettä. Aasi yhdistyi maailmansieluun ja muuttui sipsipussiksi. Poika ravitsi itseään sipsipussilla ja hymyili auringolle, jolla oli aikaa hymyillä heti takaisin. Tuuli oli tehnyt tehtävänsä. Silti se vielä kevyesti ujelsi pojan korvissa. Poika ravisti maahan sipsin muruja. Murut pureutuivat maankuoreen ja saivat voimaa maailmansielusta. Hitaasti ne muuttuivat kauniiksi prinsessaksi. Kaunis prinsessa oli varsin helppo ja hyväuskoinen. Se oli odotettavissakin. Olihan hän syntynyt sipsipussista, joka oli aiemmin ollut aasi. Poika kuitenkin nappasi prinsessan syliinsä, suuteli häntä ja yhdessä he askartelivat sipsipussista auton ja ratsastivat auringonlaskuun.

Toivon kovasti, että te rakkaat lukijat otatte oppia tästä tarinasta ja kuuntelette maailmansielua. Ihminen löytää paikkansa maailmassa vain uskomalla ihmeisiin ja ihmettelyyn. Istuttakaa sipsipusseja maahan ja odottakaa unelmienne prinsessaa tai prinssiä. Se toimii varmasti kunhan vain jaksatte uskoa. Ja jos ei toimi niin sitten ette vain oikeasti halunneet ja uskoneet tarpeeksi. Yksi hyvä tapa osoittaa uskoa ja halua on lähettää seteleitä hyvänmielen menestysblogille tai tykätä meistä facebookissa. Se osoittaa maailmansielulle, että olette tosissanne. 

Spede

Pasasen Pertti on jumalauta kovin menestyjä, joka pohjantähden alla on kuunaan syntynyt.

Kyllä.

Viime viikon torstaina Spede olisi täyttänyt 84 vuotta. Luojan kiitos Pasanen kuitenkin kuoli jo kolmetoista vuotta sitten, sillä muuten hän olisi edelleen muistuttamassa meitä siitä, kuinka helvetin toivottomia me kaikki muut olemme.

Speden elämää voisi kuvailla sanoin "pysäyttämätön panomiesnero." Elokuvien, televisiosarjojen ja keksintöjen ohella Speden harrastuksiin kuului myös nuorten missien paneskeleminen, ja tällaisista elämäntavoista jokaisen menestyjän elämän kuuluisikin koostua.

Enemmän tätä.

Mies, jonka mielestä on kummunnut sellaiset klassikot kuin Spede special, Spedestroikka, Speden sallitut leikit, Speden spelit sekä Kymppitonni, ei välittänyt paskankaan vertaa siitä, mitä muut ajattelivat hänen tekemisistään. Spede ajoi projektejaan eteenpäin itsevarmuudella, jota voidaan verrata ainoastaan tähän:

Moderni Spede.

Itse muistan Speden lähinnä siitä, että hän vietti lauantai-iltapäivät nöyryyttämällä muita korttipeleissä, pallon potkimisessa ja hulavanteen pyörittämisessä. Ja jos joku vieraista kehtasi voittaa isännän jossain lajissa, Spedeä vitutti aivan vietävästi. Mainiota viihdettä siis.

Suomalaisen tv-viihteen merkkipaaluja.

Nuoremman väestön, ja itse asiassa koko Suomen kansan, kannalta on kuitenkin sääli, etteivät he pääse enää nauttimaan Speden tuotannosta vähintään kerran viikossa. Sillä Pasasta seuraamalla oppii elämästä paljon enemmän kuin mistään elämämkoulusta. Minulle Spede symboloi periksiantamattomuutta, luovuutta, viriiliyttä sekä itsevarmuuden tuomaa voimaa. Siksi vietänkin pääsiäistä juhlistaen modernia vapahtajaamme Spedeä. 

Javier

Me täällä menestysblogissa saamme kiitettävän paljon fanipostia. Suurin osa viesteistä tulee sähköisessä muodossa, mutta aina välillä toimistomme postiluukkuunn tulee ihan perinteistä etanapostiakin. Useimmiten palaute on positiivista ja varsinkin naisten lähettämät alastonkuvat ilahduttavat aina toimistomme arkea. Toisaalta haluaisimme nyt kohteliaasti pyytää "Pälkäneen Eläkeelläolevien Nuorten IlmailuSeuraa" lopettamaan lennokkaiden kuvien lähettelyn toimistomme sihteerille Irmalle.

Harva posti on kuitenkaan herkistänyt blogimme asiantuntijoita kuin kirje, jonka saimme nuorelta
Javier-pojalta tämän viikon alussa. Vapaasti suomennettuna kirje eteni seuraavalla tavalla.

Hola asiantuntevat menestyjät!

Olen tulevaisuuden menestyjä Kolumbiasta. Elän yhdessä äitini ja aasimme kanssa keskellä aurinkoista favelaa. Elämä on auvoisaa ja aurinkoista, vaikka aasi ryyppääkin usein ja minä joudun tekemään hänen työvuoronsa hiilikaivoksessa. Se on rankkaa, koska olen usein väsynyt jo tehtyäni oman 14-tuntisen työvuoroni lenkkitossutehtaalla.

Olen kuitenkin miettinyt, että kenties elämässä voisi olla muutakin kuin pelkkää auringonpaistetta, lenkkitossuja ja äidin pesemistä puutarhaletkulla hänen palattua työstään paikallisessa ostoseksiviihdyttämössä. Siksi pyydänkin teiltä vastausta minua pohdituttaneeseen aiheeseen. Miten minustakin voisi tulla kaltaisenne menestyjä?

Javier- 8v



Vastasimme Javierille seuraavalla kirjeellä, jonka haluamme jakaa myös sinulle rakas blogimme lukija. Vain sen takia, että sinäkin ansaitset menestystä, auringonpaistetta ja lämpimiä lihapullia elämääsi.

 

Rakas fani.

Hienoa, että seuraat blogiamme. Olet siten jo nyt matkalla kohti menestystä. On vaikea antaa mitään yksiselitteisiä ohjeita menestymiseen, mutta yritämme antaa sinulle pieniä suuntaviivoja siitä, mihin suuntaan voisit elämääsi viedä.

Tällä hetkellä käytät paljon aikaasi työskennellen muiden ihmisten hyväksi. Lopeta se heti. Vanha kiinalainen menestyjäsananlasku kertoo kolmesta demonista, jotka on surmattava menestyäkseen. Nämä demonit ovat tietyst perhe, ystävät sekä lemmikkieläimet.

Menestyminen vaatii runsaasti rahaa eli massia. Nykyinen työsi ei tuota sinulle tarpeeksi tuloja. On myös hyvä tunnustaa se fakta, ettet ole tuosta enää nuoremmaksi muuttumassa. Nyt tulisi takoa rahaa vielä kun olet nuori ja vetreä eikä sinua voida tuomita oikeudessa aikuisena. Suosittelemme jokaiselle tulevalle menestyjälle omaa yritystoimintaa. Mikään ei motivoi niin paljon kuin rahan tekeminen omaan taskuun. Voisit esimerkiksi käyttää nykyistä työtäsi lenkkitossutehtaalla hyväksesi ja sitä kautta kuljettaa valtiosi päävientituotetta kokaiinia ympäri maailmaa. Muistathan kuitenkin ottaa yhteyttä paikalliseen huumekartelliisi väärinkäsitysten välttämiseksi.

Menestyjälle on tärkeä ottaa kaikki mahdollinen irti käytössä olevista resursseista. Tällä hetkellä äitisi työskentelee paikallisessa ostoseksiviihdyttämössä. Miksi? On sulaa hulluutta antaa jonkun tuntemattoman ottaa välityspalkkio äitisi tekemästä työstä, kun tuo palkkio voisi ihan yhtä hyvin mennä sinun taskuusi. Äitisi myyminen ei ole sen haastavampaa kuin polkupyöränkään. Jos myyntityö ei ole sinulle tuttua, suosittelemme vierailua paikalliseen kirjastoon, josta pitäisi löytyä aihetta käsitteleviä oppaita.

Todellinen menestyjä muistaa aina kunnioittaa mentoriaan. Sitä ihmistä, joka on antanut hänelle lähtökohdat ja valmiudet menestyä. Muistathan siis lähettää asiaankuuluvat 5% kaikista tuloistasi meille tänne menestysblogiin. Tilinumeromme on FIOP-35800-48649005.

Terveisin Hyvänmielen menestysblogi

PS. Muistathan käyttää leivinjauhetta kohtuudella. Leivonnaisiin on hyvä saada tiettyä ilmavuutta, mutta liika on aina liikaa. Myös leivonnassa.

Numerot

Yksi tärkeimmistä askelista, jonka yksilö voi ottaa kohti täydellisempää, hyvinvoivaisempaa elämää, on luopua kaikkien numeroiden käytöstä. Nyky-yhteiskunta perustaa tiedonvälityksensä aivan liiallisesti numeroihin ja tilastoihin. Kun informaation vastaanottaja tajuaa, että viestissä on lukuja ja tilastoja, hän kokee itsensä fiksuksi ja analyyttiseksi, vaikka todellisuudessa hänen ymmärryksensä on perus tiiliskiven tasolla ja aivojen suorituskyky on äärikapasiteetilla pelkän hengittämisen takia.

Mitä vittua täällä tapahtuu?

Lyhyesti voidaan todeta että lukuja, todennäköisyyksiä ja tilastoja käyttävät ihmiset ovat harmaita ja he kärsivät seksuaalisesta kyvyttömyydestä ja liian pitkistä nenäkarvoista. Toisaalta taas henkilö, joka välttää numeroiden käyttämistä on menestyjä: sosiaalisesti viehättävä ja värikäs persoona jonka seksuaalista kyvykkyyttä voidaan mitata ainoastaan meganewtoneissa. Toisin sanoen hän on sekä hyvännäköinen, että erittäin kova panemaan.

Hakutulos sanalla "panomies" sivustolta nimeltä google.

Numerot ovat erittäin pirullisia ja maanpäälliset pikkusaatanat ovatkin keksineet seuraavanlaisia, elämää kuihduttavia tapoja käyttää niitä: tilastoiminen, todennäköisyyksien laskeminen, vertaaminen ja, vittumaisimpana kaikista, mittaaminen.

Tilastot

Tilastoissa on yleensä ongelmana se, että niitä niitä lukevat henkilöt, jotka eivät tajua hevonvittuakaan siitä, mitä ne tarkoittavat. Typerryttävän usein kuulee tai näkee tilastoja tulkittavan seuraavalla tavalla: 99 prosenttia henkilöistä, jotka kirjoittavat hyvinvointi- ja menestymisteemaiseen blogiin, ovat sairaita luusereita. 

Mitä tällaiset tilastot jättävät kertomatta on, että blogin pitäminen on raskasta ja kärsivällisyyttä vaativaa hommaa, jolloin aikaa ei jää perinteisen "menestymisen" ja "hyvinvoinnin" metsästämiseen. Ja jumalauta on se kumma, kun ei saa rauhassa tehdä sitä, mitä haluaa, vaan kaiken maailman tilastokeskukset ja äidit vittuilevat ja leimaavat samantien luuseriksi. Perkele!

Pää kiinni! Blogien kirjoittaminen on raskasta. Ja kyllä, mulla on housut jalassa.

Todennäköisyydet

Todennäköisyyksien laskeminen kannattaa jättää huoletta pois elämästäsi, mikäli haluat olla menestyjä. Toki kaiken maailman puoskarit ja pokerimiljonäärit väittävät, että kaikissa päätöksentekotilanteissa fiksu ihminen laskee todennäköisyyksien ja mahdollisten riskien kautta parhaimman mahdollisen valinnan. Tällä tavoin he voivat perustella kaikki päätöksensä järjellä ja logiikalla. Se, mitä nämä hupsuttelijat jättävät huomioimatta on, että maailma ei toimi todennäköisyyksien mukaan. Etenkin ihmisten laskemat todennäköisyydet ovat aina virheellisiä, sillä meidän havainnointikykymme on erittäin rajallinen.

Haluatko laskea todennäköisyyden sille, että kuolet tänään iltapalaksi syömääsi leipään? Fiksuna ihmisenä otit lähes kaikki mahdollisuudet huomioon ja sait tulokseksi viisi prosenttia. Mutta et kuitenkaan voinut aavistaa, että leivät eivät olleetkaan leipiä vaan portugalilaisia etana/alligaattorihybridejä, jotka olivat naamioituneet ruispuikuloiksi. Ja ikävä kyllä huomaat tämän vasta silloin, kun etagaattorit repivät keuhkojasi riekaleiksi. Ainoa asia, mitä kyseisellä hetkellä mietit, on tottakai todennäköisyyksien laskemisen petollisuutta.

Kuten kaikki menestyjät tietävät todennäköisyyksiä ei ole. Asioita joko on tai niitä ei ole. Kaikki on sataprosenttista. Mietitkö mitkä ovat mahdollisuutesi muuttua menestyjäksi? Nolla. Sillä sinä joko olet menestyjä tai et ole.

Menestymiseen kuuluu myös se, että tunnustaa aimmin tekemänsä virheet. Olen itsekin joskus aikoinani koittanut perustella tekemisiäni todennäköisyyksillä ja muunlaisella itsepetoksella. Ja itse asiassa päätösten tekeminen tuntui tällöin hyvin järkevältä ja oikeutetulta. Totuus kuitenkin valkeni minulle onneksi ennnemmin kuin myöhemmin: todennäköisyyksiä laskevat ainoastaan laiskat ihmiset, jotka eivät luota tunteisiinsa. Menestyjä luottaa tunteisiinsa aina täydellisesti.

Mulla on sellanen tunne, että sä oot luotettava kaveri. Jaa kakskymmentätonnia? Tottakai mä sijoitan sun bisnekseen sen verran.

Vertaaminen

Numerot luovat joillekin ihmisille myös illuusion siitä, että erilaisia asioita voi vertailla järkevästi keskenään. Esimerkiksi, joidenkin ihmisten mielestä on käytännöllistä vertailla autojen nopeuksia tai penisten pituuksia.

Tietyllä tavalla vertaaminen näissä tilanteissa on mahdollista, mutta menestyjä ymmärtää heti, miten yksipuolisen kuvan ihminen saa ainoastaan vertaamalla asioita. Ongelmana on, että vertailtaessa helposti unohdetaan taustalla vaikuttava tarina. Se, että jonkun nilkin Porsche kulkee noin 320 km/h nopeammin kuin minun vuodelta -94 oleva Toyota Carina, ei kerro sitä miten mukavalta ja nautinnolliselta Toyotan ajaminen tuntuu. Itse asiassa kyseinen Toyota voittaa persoonattoman Porschen kaikessa, minkä mittaamiseen ei tarvitse käyttää numeroita: historiassa ja.

Sama yksipuolisuus vaivaa myös penisten kokoja vertaillessa. Mahdollisesti 28 senttiä pitkä musta mamba saattaa olla näyttävämpi kuin oma 8 cm pitkä jäseneni. Mitä tällainen kokoon tuijottaminen jättää kertomatta, on että miten mukavalta ja nautinnolliselta pippelini ajaminen tuntuu. Itse asiassa kyseinen peenis voittaa persoonattoman jättiläiskäärmeen kaikessa, minkä mittaamisen ei tarvitse käyttää numeroita: historiassa ja.

Ei taida tuntua enää se koko niin tärkeältä vai mitä? Niinpä.

Mittaaminen

Viimeisimpänä asiana menestyjien tulisi unohtaa mittaaminen. Tiettyjen asioiden mittaaminen saattaa joissain tilanteissa olla perusteltua ja hyväksyttävää. Mutta yhden asian mittaaminen on menestyjälle aina turhaa: nimittäin ajan.

Kaikista ihmisen keksinnöistä ajan mittaaminen on typerin. Ajan takia toiset ovat aina myöhässä, toiset taas ajoissa. Kaikilla on koko ajan kiire. Aurinko nousee, aurinko laskee. Mikään ei kuitenkaan muutu. Ihmisiä ja asioita tulee ja menee.

Menestyjä tietää tämän ja pystyy hahmottamaan isomman kokonaisuuden. Kaikki asiat ja ihmiset ovat olleet täällä jo ikuisuuden ja ne myös tulevat olemaan. Asiat saattavat näyttää erilaiselta, mutta olemukseltaan ne pysyvät samoina. Mennyt, nykyhetki ja tulevaisuus ovat kaikki yhtä. Ja niin olemme mekin.

Tämän takia menestyjä ei koskaan, ikinä, milloinkaan elä elämäänsä numeroita seuraten.

Peace.

Vinkkejä Kantsun ostamiseen

Saipa asuu Lappeenrannassa

Viime aikoina sosiaalista mediaa on puhututtanut tapaus, jossa Lappeenrantalaistoimittaja yritti ostaa kantsua. Urheasta yrittämisestä huolimatta rohkea toimittaja ei onnistunut tehtävässään.

Asia alkoi pohdituttamaan meitä täällä menestysblogissa ja päätimme itsekin selvittää asiaa. Soitimme alan johtavalle asiantuntijalle Arkansasin yliopiston suomalaisuustutkimuskeskuksen kahvilan keittäjälle Mari Huoneelle. Haastattelimme häntä ja kysyimme miten Kantsua sitten tulisi ostaa:

Erkkikin on kirjoittanut
 väitöskirjan

Hei Mari. Olet tutustunut Suomea ravisuttaneeseen Kantsugate-skandaaliin?

Joo. Olen tutustunut. Väitöskirjani aiheesta valmistunee vuoden loppuun mennessä.

Millaisia tunteita ja ajatuksia tapaus on herättänyt sinussa.

Todella kummallinen tapaus kaiken kaikkiaan. Kantsun hankkimiseen pätevät ihan tavalliset markkinalait. Täytyy käyttää asianmukaisia kanavia; laillistettuja myyjiä ja välittäjiä. Ei voi vaan mennä kyselemään sekavilta lappeenrantalaisilta pipopäiltä. En millään saa päähäni, miksi toimittaja oli päätynyt tähän menettelytapaan.

Kuinka kallista Kantsu on tällä hetkellä?

Tällä hetkellä keskimääräinen annos Kantsua maksaa hieman päälle 200 000 euroa. Sillä saa sitten itselleen kolme huoneellista aitoa Kantsua ja keittiön kaupan päälle.

Kuinka pitkälle tälläinen annos riittää?

Tarkoitat varmasti kysyä, kauanko tälläinen määrä riittää päihdyttävän tunteen aikaansaamiseksi. Ostohetkellä ja seuraavan viikon aikana huuma saattaa olla melkoisen suurikin, mutta pikkuhiljaa tunne tasoittuu, kun käyttäjän keho tottuu ja kehittää toleranssin Kantsun päihdyttävälle vaikutukselle. Sen jälkeen huuman saamiseksi käyttäjän on hankittava enemmän Kantsua. Yksi ratkaisu tähän on hankkia itselle pieni kasvimaa tai vaikkapa varastotila.

Kapteeni Koukku

Voidaan siis sanoa, että Kantsuun voi jäädä koukkuun?

Fyysisesti Kantsu ei aiheuta minkäänlaista riippuvuutta. Ihminen on kuitenkin psykofyysinen kokonaisuus. On mahdollista, että ihminen jää koukkuun Kantsun aiheuttamaan tunteeseen. Siitä sitten alkaakin ikävä kierre. Pahimmassa tapauksessa saattaa käydä niin, että lomatkin vietetään Kantsussa. Ei viitsitä enää lähteä ulkomaille. Siellä kun ei ole saatavilla sitä Kantsun aiheuttamaa tunnetta.

Voiko Kantsua saada niin paljon, että se aiheuttaisi yliannostuksen?

En ole kuullut yhdestäkään tapauksesta. Aika sekavaa se toiminta saattaa Kantsussa olla, mutta haluan kuitenkin korostaa ettei meidän tietoomme ole tullut yhtään yliannostustapausta. Se ei tietenkään tarkoita sitä, ettei niitä olisi koskaan ollut.

Kuinka helppoa sanoisit Kantsun hankkimisen sitten olevan?

Noh. Koko Kantsun hankkiminen on tietenkin aivan mahdotonta, mutta toisaalta pieni palanen yleensä riittää. Sanoisin, että Helsingissä on paljon luotettavia välittäjiä ja hankkiminen on helppoa. Lappeenrannassa se varmasti on hieman hankalampaa, mutta ei tietenkään mahdotonta. Modernissa maailmassa luulisi hieman yksinkertaisemmankin toimittajan osaavan ottaa yhteyttä Helsingin alueella toimivaan kiinteistönvälittäjään. Kyllä Kannelmäessä kiinteistöjä riittää. Pitää vain käyttää oikeita kanavia.

Kannelmäen Sitra-tori

Kiitos paljon. Tämä oli todella valaisevaa.

Ei kestä kiittää. Kirjoitatte hienoa blogia. Kiitos teille siitä.

Pojasta perhoseksi

Niin kuin jokaiselle kunnolliselle kyntömiehelle lopulta käy, minullekin syntyi viime vuoden lopulla oma poika. Tämä pieni pallero onkin muuttanut elämäntapojani perusteellisesti, eivätkä kaikki muutokset ole olleet pelkästään positiivisia.

Kyntömies

Viime neuvolakäynnillä seurasin tyytyväisenä, kun poikaani mittailtiin. Pituutta hän oli kasvanut jo roimasti ja painoa oli kertynyt kuukautta kohden noin kilon verran. Lisäksi omien tutkimuksieni mukaan kaverin kivekset ovat kooltaan kohtuullisen suuret, aivan kuten geneettisesti katsottuna kuuluukin olla.

Kuva ei liity mihinkään

Ennen kotiinlähtöä päätin käydä punnaamassa myös oman painoni. Viime kerrasta oli jo aikaa, sillä painoni ei yleisesti ottaen heittele dramaattisesti. Olen aina ollut solakassa kunnossa ja viimeiset 7-8 vuotta olen painanut sellaiset reilu kahdeksankymmentä kiloa. Tällä kertaa vaaka kuitenkin ilmoitti, että painoa olisi tullut jo lähemmäs yhdeksänkymmentäkiloa. Kasvuvauhtini mahani puolesta oli ollut suurin piirtein sama kuin pojallani.

Suhtauduin yllättävään lihavuustilaani vaadittavalla rauhallisuudella ja hankin itselleni illaksi sipsipussin. Kun sitten illalla nieleskelin kyyneleitäni sipsinmussutuksen ohessa, mietin karua kohtaloani. Tätä menoa kun poika on vuoden parin päästä kaksikymmentäkiloinen, niin itse olen reilusti yli sadan :(

Allekirjoittanut hakemassa sipsiä, kesä 2016

Itsesäälissä rypeminen loppui kuitenkin vielä saman illan aikana, kun kaverini soitti. Vaihdettuamme pakolliset kuulumiset, pääsin hänellekin vuodattamaan omasta pulleasta olemuksestani. Hetken niiskutuksen jälkeen mieleeni tuli uusi ajatus: entä jos lihominen kuuluu jokaisen miehen elämään? Mitä jos käsillä on nyt se hetki kun jätän pojan vartalon taakseni ja minusta tulee viimeinkin mies? Jätän koteloni ja kuoriudun entistä ehompana, nyt siivekkäänä perhosena?

Siivet=läskimaha

Tänään olen itse asiassa täysin varma asiasta. Suomalaiseen elintasoon tottuneella miehellä kuuluu olla vatsan kohdalla vähän ylimääräistä lihaa. Se tuo auktoriteettia ja charmia olemukseen. Jokainen poika haluaa pohjimmiltaan muuttua perhoseksi.

Mitä tästä taas opimmekaan?

1. Pyöreys on ok.
2. Ainoastaan pikkupoja tavoittelee "tiukkaa vartaloa"
3. Olen perhonen, älä vittuile.

Miten tunnistaa ja hoitaa keksiriippuvainen

Me hyvänmielen menestysblogin maailmaa ja ihmiskuntaa rahastavat asiantuntijat olemme jo jonkin aikaa olleet huolissamme jatkuvasti kasvavasta keksiriippuvaisten määrästä. Keksiriippuvuutta ei aina kulttuurissamme osata luokitella sairaudeksi, vaikka se täyttääkin kaikki sairauden tunnusmerkit.

Normaalin keksuaalisen halun ja riippuvuuden välinen ero on varsin selvä. Tavallista keksihalua voi hallita. On pettymys, jos keksejä ei ole saatavilla, mutta se ei ole tuhoisaa. Riippuvainen sen sijaan kaipaa purkautumiskeinoa seurauksista välittämättä.

Mistä keksiriippuvaisen sitten tunnistaa? Me listasimme kahdeksan varoitusmerkkiä, joiden ilmaantuessa on syytä laittaa hälytyskellot soimaan, ja herätä hakemaan apua ongelmaan.

1. Ihminen syö paljon keksejä.
2. Ihminen puhuu paljon kekseistä.
3. Hänellä on kotonaan keksikuvia seinillä.
4. Hän haluaa keksiä jo aamuisin.
5. Hän syö jopa niitä keksejä, jotka eivät maistu miltään ja parantavat ruuansulatusta.
6. Keksiriippuvainen masturboi jatkuvasti.
7. Riippuvainen syö keksiä useiden eri ihmisten kanssa pettäen vakituista kumppaniaan.
8. Keksimonsteri  on muuttanut pysyvästi hänen sänkynsä alle.

Listasimme myös viisi kotikutoista tapaa hoitaa jo puhjennutta keksiriippuvuutta.

1. Piilota keksit ylähyllylle. Sieltä niitä on hankala kaivaa. Varsinkin jos riippuvaisuus on jo jatkunut pitkään ja aiheuttanut muutoksia sairastuneen vartalon liikkuvuudelle.
2. Ohjaa läheisesi ajoissa hoitoon riippuvuuden ensioireet havaittuasi.  Varsinkin Puolasta löytyy varteenotettavia klinikoita ja halpaa viinaa korvaamaan keksin puutetta,.
3. Osta pahanmakuisia keksejä.
4. Tee vanhoista ylijäämäkekseistä modernia taidetta. Mikään ei vie ruokahalua kuin tekotaiteellinen paska.
5. Lisää kekseihin rotanmyrkkyä.

Julkisesta käyttäytymisestä

Olen seurannut Ylen toimittajan Sakari Kilpelän uraa jo kahden täyden haastattelun ajan. Tämä on juuri sopiva määrä, että pystyn tekemään syvääluotaavan analyysin Kilpelästä sekä ihmisenä että toimittajana.

Sakke

Viime viikolla A-studion lähetyksessä Sakari tiukkasi entiseltä kulttuuriministeri Arhinmäeltä vastauksia liittyen nykyisen hallituksen äärettömän paskaan politiikkaan. Arhinmäki vanhana kettuna pyrki vastaamaan kysymyksiin asiallisesti ja ennen kaikkea omaa etevyyttään korostaen. Kilpelälle tämä ei tietenkään käynyt. Kaikki tietävät, että paskan journalismin kriteerit täyttyvät juuri siinä kohdassa, kun antaa haastateltavalle riittävästi aikaa vastata kysymyksiin. Tästä syystä Kilpelän oli pakko muuttaa haastattelu sössöttäväksi jankutukseksi ja myötähäpeän oppitunniksi.

Kyseinen haastattelu ei ollut suinkaan Sakarin ensimmäinen kerta, kun hän ammattitaitoisesti höykyttää vierastaan. Pari viikkoa sitten haastateltavana oli Sarasvuon Jari, joka oli kämmännyt perin jarimaisesti ja pilkannut twitterissä A2-kannabiskeskusteluun osallistunutta, vakavasta sairaudesta kärsivää, pipopäätä. Entisenä toimittajana Sarasvuo tiesi, miten kyseisessä tilanteessa pitää toimia. Jarin taktiikkana oli sivuuttaa anteeksipyytäminen ja erehdyksen myöntäminen ja keskittyä asian positiivisiin puoliin. Myönteistä oli esimerkiksi se, että pipopää pääsi juttelemaan asiasta oikein kahden kesken Sarasvuon kanssa. Lisäksi Jari oppi nyt media-alan ammattilaisena, miten nykyaikaisia viestimiä tulee käyttää. Hyvä Jari!

Luojalle kiitos, että Sarasvuota haastatellut Kilpelä pitää tuollaisesta omahyväisestä paskanjauhamisesta yhtä paljon kuin tavallinen kansalainen: ei yhtään. Sen sijaan, että Kilpelä olisi antanut Sarasvuolle mahdollisuuden vastata rauhassa, hän päätti käyttää jokaisen journalistin perustyökaluja: päälle puhumista ja keskeyttämistä.

Kilpelä onkin saanut näistä kahdesta työsuorituksesta kohtuullisen paljon huomiota, josta ikävä kyllä suurin osa on ollut negatiivista. Aiheettomaksi tämän kaiken negailun tekee se, että Kilpelä ei ole oikeastaan vastuussa kyseisten haastatteluiden kulusta. Asia on nimittäin niin, että Sakari on komean ulkonäkönsä vanki.

Suck it.

Katsoessani jälkimmäistä haastattelua, jossa Sakari kävi Arhinmäen kimppuun kuin läskileiriläinen vaahtokarkkipussiin, niin asia tuli kivuliaan selkeästi esiin: Sakari on komean ulkonäkönsä vuoksi saanut aina käyttäytyä tuolla tavalla. Etenkin kun vastassa oli lähes perunan ulkomuodon omaava, vasemmistolainen jalkapallohuligaani ja juoppo.

Paavo

Peruna

Tiedän, mistä puhun, sillä olen samanlainen kuin Sakari. Minutkin on kirottu kauniin sinisillä silmillä, hulmuavalla tukalla ja miehekkäillä kasvonpiirteillä. Tästä syystä olen itsekin joutunut kuuntelemaan katkeria kommentteja kaikenmaailman rekkalesboilta ja junteilta siitä, etten ole kuunnellut heidän mielipiteitään tai mussutuksiaan.

Sakarin ja minun kannaltani onkin perin ikävää, että nyky-yhteiskunta on asettautunut näiden geneettisesti takasuoralta lähtevien puolelle. Vanhoina hyvinä aikoina kauniit ihmiset saivat käyttäytyä miten halusivat ja kenelläkään ei ollut tähän nokan koputtamista. Nämä ajat ovat kuitenkin jo auttamattomasti ohi.

Mutta mitä me voimme oppia tästä kaikesta?

1. Kauniiden ihmisten, kuten Kilpelän, tulisi muistaa, että myös tavalliset ihmiset ansaitsevat edes joskus oman puheenvuoron.
2. Jos haluaa käyttäytyä kuin ärtynyt persereikä, niin tilaisuus siihen täytyy valita huolella.
3. Älä käyttäydy kuin ärtynyt persereikä.

Ystävällisin terveisin: komea toverisi

paavon haastis

jarin haastis

Moderneja harrastuksia- trollaaminen

 

Yllättävän usein sitä löytää itsensä jostain asuntonsa neljästä nurkasta itkemässä yksin omaa kurjuuttaan. Sitä tajuaa olevansa säälittävä ihmisperse, jolle kukaan ei soita ja jonka puheluihin kukaan ei vastaa. Ja jos joskus joku sattuukin vastaamaan niin kertovat olevansa

muukalaislegioonassa eivätkä ehdi kaljalle seuraavaan neljään vuoteen. Aikaisemmin elämässäni olin yksi näistä säälittävistä ihmishylkiöistä, jotka valittivat oman olemassaolonsa kurjuutta ja yksinäisyyttä. Se kaikki on nyt kuitenkin historiaa, sillä vuoden alussa löysin itselleni uuden harrastuksen trollaamisesta.

 

Trollaaminen on aluksi nuorison parissa nopeasti levinnyt ja valtaisaa suosiota nauttinut internetilmiö. Se on oikeastaan aika yksinkertaista ja jokainen voi oppia alkeet muutamassa tunnissa. Trollaamisessa päämääränä on esiintyä peikkona internetin keskustelupalstoilla tai vaihtoehtoisesti joissain pelihuoneissa, jotka vaativat käyttäjältä sosiaalista toimintaa muiden käyttäjien kanssa.

 

Moni asiasta tietämätön luulee, että kyseessä olisi joku naurettava ilmiö jossa ihmiset ottavat kuvan itsestään pukeutuneena Teeveen pikkukakkosesta tutun Rölli-peikon asuun. Tämä käsitys on pelkkää kukkua. Alan harrastajien parissa Rölli-peikko nähdään enemmänkin aloittelijoille sopivana hahmona, joka sopii korkeintaan futisforumilla esiintymiseen. Todelliset mestarit etsivät itselleen peikkohahmon esimerkiksi vanhoista itäsaksalaisista kansansaduista. Trollaamisen kolminkertainen suomenmestari Heimo Haaparanta Pälkäneeltä esiintyi kerran sillan alla asuvana peikkona luvaten vauvaforumin käyttäjille kultaa ja rikkauksia, jos he vain arvaisivat hänen nimensä. Seuraavan 24 tunnin aikana vauvaforum.fi ylikuumeni kiukusteneiden äitien yrittäessä turhaan arvata Heimon peikkohahmon nimeä. Jostain kumman syystä myös lapsilisät nousivat polttavaksi keskustelunaiheeksi.

 

Itselleni trollaaminen on ollut hyvä tapa luoda sosiaalisia kontakteja sekä päästää ulos luovia kaasuja, jotka ovat muhineet sisälläni kauan. (Tähän sopisi nyt joku hauska pieruvitsi, mutta en suostu kirjoittamaan sellaista asiatekstin keskelle). Aloitin harrastukseni tämän vuoden keväällä vallattomalla hahmollani peikkopoika87, joka teki ensiesiintymisensä suomi24- treffipalstalla 2.2.2014.
 

Aloitin toimintani hitaasti. Lähettelin naisille viestejä joissa yritin imitoida peikon sihinää ja

murinaa. Menestys oli heikkoa. Sain jopa joitakin treffipyyntöjä tukevahkoilta naishenkilöiltä.

Tappion hetkellä päätin pyrkiä porautumaan syvemmälle peikkouden ytimeen. Halusin ajatella kuin peikko, puhua kuin peikko ja hetken ajan minusta tuntui että voisin oikeasti ollakin peikko.

 

 

Päästyäni sisälle hahmooni aloin ymmärtää peikon toimintaa ja sielua, joka ajaa peikkoa eteenpäin. Ymmärsin lähestyneeni uutta harrastustani aivan väärältä suunnalta. Nyt kaikki oli kuitenkin selvää. Eivät peikot sihise ja murise. Peikot lähettävät kuvia peikkokikkelistään viattomille naisille.

 

Ymmärrettyäni aiemmat virheeni ja mukautettuani harrastustoimintani visuaaliseempaan suuntaan aloin saavuttaa pieniä menestyksen rippeitä trollaamisessa. Yhä useammat naiset blokkasivat minut, joka trollaamisen maailmassa tarkoittaa sitä etten voinut enää lähettää heille enempää viestejä. Menestys, vaikkakin pieni sellainen, sai minut uhraamaan entistä enemmän aikaa uudelle harrastukselleni. Lainasin kirjastoista useita aihetta käsitteleviä kirjoja, mutta vasta luettuani Tohtori Hanz von Trollenheimin menestyskirjan ”trollaa itsesi huipulle”, ymmärsin todellisen mekaniikan trollaamisen takana. Enää ei riittänyt että vain nopeasti napsaisi kuvan kikkelistään, lisäsi sille peikolle ominaista karvoitusta tai hassun hatun ja lähetti kuvan internetin syövereihin. Nykyään tarvittiin enemmän. Kuvissa täytyy olla leikittelyä valolla ja varjolla. Kenties jopa pientä yhteiskunnallista sanomaakin. Innostukseni huumassa huomasin leikkeleväni SDP:n jäsenkirjaa saadakseni lisää syvyyttä trollaamiseeni. Karvoituksestani askartelin ilmetyn Jutta Urpilaisen, jonka sitten kuvasin syömässä makkaraa. Voitin Cosmopolitanin kuukauden trolli- arvonimen ja suomi24- treffipalstan ylläpito sulki tilini uhaten jatkotoimenpiteillä.

 

 

Kuten huomaatte on trollaamisen aloittaminen helppoa ja pienellä panostuksella on mahdollista menestyä ja saavuttaa kunnioitusta jo harrastuksen alkumetreillä. Siksi suosittelenkin trollaamista kaikille. Se tuo elämään sopivasti jännitystä, arvostusta sekä sosiaalista pääomaa, joita voi sitten käyttää myöhemmin vaikkapa kakunkoristeena.