Lukijakirje: Maiju95

Me menestysblogissa havahduimme ilmiöön. Hyvä me. On tärkeää seurata ilmiöitä, jotta pysyy ajan tasalla. Siksi päätimme julkaista lukijakirjeen.

Maiju95 lähetti meille kirjeen, jossa hän kertoi ihanasta päivästään. Koska emme jaksaneet itse kirjoittaa mitään, päätimme vain julkaista hänen kirjeensä. Älkää tuomitko meitä. Näin saa nykyään tehdä. Itse asiassa näin kuuluu nykyään tehdä. Se on uutinen, jos joku on twiitannut jotain jossakin siten, että se twiitti on kommentoinut jotain toista twiittiä, joka on ollut instagrammissa ja siinä on ollut Miley Cyruksen vagina tai jotain joka vähän sillee muistutti sen vaginaa, mutta ei kuitenkaan ollut. Siitä voi sitten kivasti vetää yhteenvedon siitä miltä Syyriassa nykyään näyttää. Itse asiassa koko Lähi-Idän tilanteen voi lukea Miley Cyruksen vaginasta. Se on modernin maailman sian sisälmykset. Ettäs tiedätte. Tai parhaassa tapauksessa naapurin Seppo voi vaikka kommentoida sitä Syyriaa. Ei se ole siellä käynyt, mutta sillä on mielipide, koska se on nähnyt Arabian Lawrencen ainakin kaks kertaa. Ei tietenkään kokonaan, koska onhan se nyt kuitenkin todella pitkä leffa. Tunnari on ainakin tosi hyvin Sepon mielessä. Seppo kerro meille Syyriasta. Me tykätään siitä sitten

Helvetti, että on kuuma. Haista paska kesä!

Miley Cyrus tai jotain sinne päin

Tässä nyt se lukijakirje:

Hei Menestysblogi

Tänään oli kiva päivä, koska en kuollut. Se oi must tosi kivaa ja mahtavaa ja valaisi kerralla koko mun viikkoo. Ei sinällään, et olisin kuollut jonain toisenakaan päivänä, mut tänään en ainakaan kuollut ja se on mun mielestä tuulettamisen arvonen juttu. Ihan supermahtavaa. Kerroin siitä jo kaikille facebookissa. Äitini tykkäsi tilastani ja kysyi oliko kaikki hyvin. Sanoin, että on ihan parasta kaikki taas. Ihanan superkivaa!

Instagramissa osallistuin haasteeseen, jossa piti listata viisi erilaista tapaa, joilla en kuollut tänään. Kukaan ei haastanut mua, mutta päätin tarttua haasteeseen ihan itse.

Viisi tapaa joilla en kuollut tänään olivat:

1. Ammuin itseäni vatsaan varsijousella ja vuodin hitaasti kuiviin eteisessäni.
2. Annoin lihansyöjäoravien syödä itseni.
3. Lukitsin itseni mikroaaltouuniin ja kuolin klaustrofobiseen ahdistukseen.
4. Hyppäsin parvekkeelta ilman pipoa.
5. Söin piimää.

Päätin haastaa tähän Emmi-Sofian, Kirsikka-Sofian ja Kukkais Fanni Immenkalvo Josefiina Kertakäyttöpakkaus-Sofian. Kukaan ei ole vielä listannut omiaan, mutta olen varma, että he ovat ihan superinnoissaan tästä parhaudesta. Siis ihan ihanan ihanaa olla taas tänään elossa. Otan kuvan tästä ihanuudesta ja laitan sen nyt ihan kaikkialle. Siis ihan kaikkialle. Tykkäys!

Ihanan supermahtavan parasta ja koirakin vielä.

Illalla leikin sitten vähän Tinderin kanssa, ja tosi moni söpö poika tykkäsi musta. Oli todella hyvä idea lisätä 28 kuvaa Nizzan uimarannalta siitä yhdestä toisesta tytöstä, joka ei ole lainkaan ylipainoinen ja lihava niinkuin minä.

Kävin äkkiä tarkastamassa poikien IG-tilit ja nyt mulla on kasassa aika kattavat kartat heidän päivittäisistä rutiineistaan. Aivan superihania kuvia oli kaikilla ja tosikivat lippikset. Tykkäsin kaikkien kaikista kuvista. Osa heistä ei kuitenkaan tykännyt mun kuvasta, jossa mulla on uusi vaaleanpunainen Jaden Smithin yhdessä Jari Tervon kanssa suunnittelema Swagalicious-hattusarjan lippis. Heidät aion pilkkoa ensimmäisenä. En siis Jadenia vaan ne pojat. Jaden on niin Swagalicious ja Swagtastic <3 <3 Niin syötävän Swagness <3

Lähetin jo kaikille pojille ”tänään olen elossa”- haasteen IiGeessä. Mitä nopeammin he sen tekevät, sitä pikemmin pääsen heidät pilkkomaan. Ostin jo aivan ihanan pinkin vasaran ja sahan. YOLO! Iskän työkalut oli kans ihan hyviä, mut ei ne vaan ollut mua sillee tarpeeks. Ei ne kertonut siitä, et kuka mää oikeesti olen. Vain Jaden oikeesti tajuu et kuka mä oon. Me ollaan molemmat SWAG. Mä olen vaan oikeesti niin SWAG ettei muut ees tajuu sitä vielä. Mut mä pistän ne tajuu.

Mutta ei mulla sitten hirveesti muuta tässä ollutkaan. Superfantsua kesää vaan kaikille ja muistakaa päivitellä niitä profiilejanne. Kesällä on tosi tärkeetä muistaa olla someaktiivinen jotta ihan kaikki kaikkialla tietää, mitä te just nyt teette. TYKÄTKÄÄ!

Ja kuunnelkaa hei oikeesti ihan kaikki David Guettan biisit. Ne on oikeesti niin parhautta. Ne vaan jotenkin kaikki sillee kertoo musta. En mä ees tajuu miten ne voi olla sillee. Mä olen kans ihan sellainen naissusi ja tehty titaanista. Tai en oikeesti oo, mut siltä musta ainakin tuntuu. Ja niist tulee sillee tosi hyvä fiilis. TYKKÄÄN!

Terveisin Maiju95 IG: MaijuPaiju Kik:herne Twitter: Syyriaonhanurista

Thunderdome

Todellinen menestyjä näkee tulevaisuuteen. Hän osaa ennustaa tulevat trendit ja tapahtumat mukauttaen toimintansa niiden mukaiseksi. Hän on aina askeleen edellä muita.

Menestyjä

Rakas Menestysblogin lukija. Sinä olet vielä nuori ja vasta menestyjän matkasi alussa. Lyhyt oppimäärä menestystä, jonka olet imenyt sisääsi blogimme kautta ei todennäköisesti ole vielä antanut sinulle kykyä ennustaa tulevaisuutta.

Ei hätää. Me teemme sen puolestasi. Katsomme kristallipalloomme vuosien kokemuksen ja ankaran harjoittelun karaisemilla silmillämme ja kaivamme sieltä kuvan tulevaisuuden Suomesta. Maasta, joka on hyvin samankaltainen kuin nykyinen versio itsestään, mutta silti niin kovin erilainen. Maasta, jossa sinä tulevaisuuden menestyjä teet kauppaa ja kehität itseäsi. Ota oppia ja kehitä itsellesi juuri niitä kykyjä joita tulevaisuuden Suomi vaatii.

Opiskelu kannattaa aina

Visiomme Suomesta vuonna 2019 perustuu useiden asiantuntijoiden näkemyksiin ja pitkälliseen tutkimukseen, jonka aikana tutkimme kaikki koskaan tehdyt tilastot ja tutkimukset. Ihan kaikki. Aivan varmasti.

Suomi vuonna 2019:

Suuret ikäluokat ovat siirtyneet eläkkeelle. Koko Suomi Mega-Helsinkiä lukuunottamatta on autioitunutta joutomaata, jossa satunnaiset maalaiskylät yrittävät tarjota ihmisille suojaa. Maanteitä hallitsevat tuulipukuihin sonnustautuneet iskelmää kuuntelevat eläkeläiset. Eläkkeiden leikkaaminen on pakottanut heidät etsimään tulonlähteitä autioituneilta maanteiltä. Vanhukset sauvakävelevät maanteillä aiheuttaen pahennusta ja kipua nuorison tyylitajulle. He etsivät teiden varsilta bitcoineja, jotka ovat tulevaisuuden ainoa käyttökelpoinen valuutta. Entsintä on turhaa, sillä vanhukset eivät tiedä mitä bitcoinit ovat.

Laittomat bingot keräävät eläkeläiset yhteen Porissa. Voittajalle annetusta hedelmäkorista puuttuu pussillinen kuivattuja luumuja. Koko Pori palaa viikon kestävässä tulipalossa. Yksinäinen Olli Lindholm vaeltaa kaupungin raunioissa. Muistoissaan vain se nuoruuden Yö, joka nyt istuu eurooppalaisessa yhteisvankilassa rikoksista ihmisyyttä vastaan. Ei olisi koskaan kannattanut lähteä valloittamaan Euroopan tanssilavoja. Mustajärvi varoitti kyllä. Olli ei kuunnellut. Kaverit kärsivät. Niin se vain meni tässä elämässä.

Teiden varsilla vallitsee kaaos ja sekaannus. Väkivalta rehottaa. Matti ja Teppo laulavat autoradioissa. Ainoa lakia ylläpitävä taho ovat teillä partioivat asfalttisoturit. Miehet ja naiset, jotka uhraavat terveytensä suojellakseen Mega-Helsinkiä eläkeläisten laumoilta. He ovat arjen sankareita, jotka kaupungissa asuvat jättimäisillä älypuhelimilla skeittaavat nuorukaiset ovat unohtaneet. Heidän työnsä ei näy näille vellihousuille, jotka keskittyvät päivittelemään Robinin ja Isaac Elliotin jatkuvasti pahenevaa kokaiiniongelmaa.

Paula Koivuniemi asuttaa Hartwall Areenaa, jonka sisätilat on muutettu jättimäiseksi Thunderdomeksi. Kaksi menee sisään yksi tulee ulos. Se on Thunderdomen laki. Entinen isäntä Hjallis on kadonnut Siperiaan. Kahden minuutin jäähy on nyt kuolemanrangaistus. Paula pitää kuolemanareenassa yllä infernaalista järjestystä. Hän näyttää yhä 42-vuotiaalta. Nuorten miesten sielut, joita hän nauttii aamupalaksi, pitävät hänet vireässä kunnossa. Asfalttisoturi toisensa jälkeen valuttaa sisälmyksensä entisen Hartwall Areenan viemäreihin. Paula hymyilee ja kuuntelee Tomppaa. Tomppa ei sano mitään. Hän kaipaa Katri Helenaa ja aikaa jolloin Thunderdomessa oli vielä arvokkuutta. Sitten Jokerit myytiin KHL:n venäläisille. Tomppa itkee yhden ananaksen makuisen kyyneleen. Muuta hän ei ollut syönyt vuosiin. Pelkkää ananasta. Sata kesää ja tuhat yötä ainakin. Paula sanoi sen antavan hänelle raikkaan trooppisen esanssin.

Vain yksi uskaltaa asettua Paulaa vastaan. Vain yksi Asfalttisoturi. Hän, joka on jo menettänyt kaiken. Hän, jota motivoi vain kosto. Entinen Dubstep-artisti, joka joutui hyväksymään kohtalonsa. Ihmiset eivät koskaan hyväksyneet musiikkia, joka kuulosti epävireiseltä vatsataudilta. Ei vetänyt vertoja vanhalle kunnon iskelmälle sanoivat.

Asfalttisoturi astui Thunderdomeen. Vatsa oli tyhjä. Palavan Porin raunioista löytyneet kalakukot eivät enää lämmittäneet. Asfalttisoturi ihmetteli yhä, miten porilaiset olivat onnistuneet varastamaan kalakukon kuopiolaisilta. Ovelat paskiaiset.

Kymmenien metrien jonot nakkikioskilla. Mikään ei ollut muuttunut sitten Hjalliksen. Ei ainakaan täällä. Ei se mitään. Kosto maistuu parhaalta 10 euron kaljan ja pizzanpalan välissä. Thunderdomen kioskit olivat rikollisten hallussa. Mikään ei ollut muuttunut. Asfalttisoturi tyhjensi taskunsa ja täytti vatsansa. Iskelmä kuolee tänään.

Asfalttisoturi astuu areenan keskelle. Vihollinen toisensa jälkeen kaatuu hänen eteensä. Paula lähettää ykkösketjunsa mies kerrallaan Asfalttisoturia vastaan. Kaksi menee häkkiin. Yksi tulee ulos. Asfalttisoturi seisoo yhä. Kakkosketju kaatuu. Kolmosketju kaatuu. Nelosketju kaatuu. 13. hyökkääjä unohti varaluistimet kotiin ja peliluistimet eivät sovi jalkaan. Paula huutaa turhautuneena. Eikö maailma oppinut mitään Tukion luistimista?

Pajatso on tyhjä. Vain kaksi voi astua Thunderdomeen. Asfalttisoturi ja Iskelmätähti. Kaksi menee sisään. Yksi tulee ulos. Sellainen on Thunderdomen laki.

Asfalttisoturi on uupunut. Pizzanpala oli pieni. Aivan käsittämättömän pieni. Miten kukaan kehtaa pyytää sellaisesta 7 euroa. Onneksi kympin olut oli täynnä tärkeitä kaloreita. Paula nauraa. Hänen silmissään vastustaja on väsynyt, heikko ja haisee kalakukolle. Kuka helvetti muka syö kalakukkoa vuonna 2019? Asfalttisoturin on oltava porilainen. Vain porilainen luulisi kalakukon olevan syötäväksi kelpaavaa.

Paula takoo Asfalttisoturia naamaan 4 ceedeen kokoelmalevyllään. Miksei se putoa? Ei kukaan voi kestää neljän tunnin kokoelmaa Paula Koivuniemen "hittejä". Asfalttisoturi kestää. Hän syntyi kestämään tämän kivun. Hänet karaistiin 2010- luvun dubstepscenessä. Se kesti hetken, kuoli ja jätti jälkeensä vain palavat rauniot. Nuo palavat rauniot olivat kovettaneet Asfalttisoturin ihon ja sielun. Hän ei todellakaan pelännyt Paulaa.

Asfalttisoturi kesti Iskelmätähden rynnistyksen. Käynnisti oman hyökkäyksensä. Hän kadotti maailmasta rytmin ja melodian. Hän poisti harmoniat ja stemmat. Vain häiriintyneet ripuliäänet jäivät jäljellä. Tum Tum Tum Tum Trööts Trööts Prööts. Äänet kaikuivat Paulan korvissa. Ne halvaannuttivat Iskelmätähden. Tomppa nousi seisomaan. Oliko vapaus koittanut? Kenties. Oliko tämä Messias, josta Katri Helena oli puhunut ennen lähtöään. Hänen täytyi olla. Jopa Tompan korvat vuosivat verta. Ja hän oli jakanut elämänsä iskelmätähtien kanssa. Hän jos joku tiesi, mitä korvakäytävän kiputilat olivat.

Asfalttisoturi oli nyt niskan päällä. Iskelmätähti aneli armoa. Thunderdomen kadotetut sielut halusivat nähdä valtiattarensa maassa. Ne kannustivat Asfalttisoturia. Asfalttisoturi vastasi huutoon. Hän oli rakentanut hyökkäyksensä täydellisesti. Kerros kerroksen päälle uusia tukahduttavia ääniä, joissa ei ollut mitään järkeä. Pörinää, örinää ja lörinää. Tämä oli dubstepin hetki. Täydellinen kappale oli saavuttamassa huippunsa. Thunderdome nousi ilmaan. Se odotti vain yhtä hetkeä. Tätä hetkeä. Droppia.

Paula kaatuu kuolleena maahan. Tämä päivä oli liikaa aikuiselle naiselle.

Tomppa kaivaa elottoman Paulan kaulasta avainnipun. Hän avaa kahleet, jotka sitoivat hänen jalkansa Thunderdomen takimmaiseen pylvääseen. Takataskussa iltapalaa odottanut ananas hiertää vasenta kankkua. Ei enää. Komeassa kaaressa ananas lentää kohti Paulan elotonta ruumista. Tummat silmät ja ruskea tukka värjääntyvät ananaksen makeasta nesteestä. Tomppa nostaa katseensa. Asfalttisoturi avaa Thunderdomen oven, kadoten samalla valoon. Se oli viimeinen kerta kun Tomppa näki Asfalttisoturin. Asfalttisoturi eli enää vain hänen muistoissaan.

Tälläinen on tulevaisuuden Suomi. Tämä on teidän tulevaisuutenne.

Mieheksi tuleminen ja oleminen

Suomi

Tiedättekste ku kaikki suomalaiset, etenkin miehet, on nykyään ihan saatanan nynnyjä. Syynä tähän on se ettei meistä kukaan tiedä, miten aikuisena kuuluu käyttäytyä tai ylipäätään millon meidän pitäisi ruveta käyttäytymään niinku aikuset miehet. Meiltä puuttuu suomesta täysin nää aikuistumisriitit ja vielä kun mä tätä oikeen omakohtasesti olen miettinyt, ni miehistymisriitit.

Mitkä on ne tämänhetkiset rituaalit, jotka pojat käy, että niitä ruvetaan pitämään miehinä täällä Suomessa? Jumalauta ne on rippikoulu ja armeija. Ja mitä niissä tehdään sellasta, että voi sanoa miehistyneensä?

No ensinnäkin rippikoulussa istutaan nuotion ympärillä ja lauletaan käsi kädessä kumbaijaata, kunnes tulee ilta ja silloin vedetään perseet joko kotoa tuoduilla viinoilla tai sitten Jami, joka näyttää vittu kakskytviisvuotiaalta, mutta on jollain helvetin ihmeellä kuitenkin rippikouluikänen, hakee lähikaupasta keissin kaljaa. Koko homma huipentuu rinkirunkkaukseen kavereiden kanssa. Tai sitten heitetään mällit nynny-Eemelin tyynyliinaan, kun se on jo sammunut tai pahempaa vielä, ei ole osallistunut ryyppäämiseen vaan sen sijaan lukee katekismusta.

Se on sun omaksi parhaakses Eemeli, usko pois.

Entäs sitten Suomen valtion armeijassa? Siellä maataan viikkotolkulla jossain saatanan metsässä naama paskassa ja odotetaan jotain perkeleen vihollista. Kun sitten yllättäen sitä vihollista ei olla jumalauta kolmeen viikkoon nähty, ni voidaan siirtyy takasin kasarmille ja sotkuun syömään munkkeja. Koko homma huipentuu joko rinkirunkkaukseen tai sitten yövartiossa ollessa heitetään mällit alikersantin makuupussille, kun se on niin mulkku jätkä.

Hmmph. Taas?!

Molempiin näistä vielä pätee sekin, ettei ruuasta tarvitse huolehtia. Tämän kansakunnan pikku löllöpallerot saa vetää masunsa täyteen vähintään kolme kertaa päivässä, että kasvaa kunnon mieheksi. Yöt saa nukkua pehmeässä sängyssä ja jos sanoo, että kurkku on kipeä, niin sitten annetaan lupa maata koko päivä sängyssä muna kädessä. Ja kaikkea tätä vielä valvoo tilanteesta riippuen puolenkymmentä vanhempaa henkilöä, ettei vaan nämä pikkurunkkarit satuta itseään. Esimerkiksi liian kovasta käteen vedosta aiheutuvia palovammoja.

Suomalaisen nuoren miehen käsi ikävuodet 12-19.

Afrikka

Toista se on jumalauta Afrikassa. Siellä sentään osataan pitää huolta siitä, että poikalapset käyvät kunnon koulun läpi ennen kun ne hyväksytään miehiksi yhteisössään.

Isossa osassa näistä afrikkalaisista heimoista, tai ainakin mun näkemyksen mukaan ne heimot, joita voidaan pitää ollenkaan kunnollisina, aloittaa tän aikuistumisriitin sillee, että ne leikkaa pojan meisselistä ylimääräset nahat pois. Hygieniasta huolehtii tietenkin kylän oma poppamies. Tää poppamies nyt on tietenkin aivan saatanan pöllyissä ollut koko elämänsä, ni sitä ei tietenkään pelota tai järkytä ollenkaan tällanen peniksen silpominen. Itse asiassa sehän on ihan normaalia.

Es normal.

Mutta tää nuorukainen todennäköisesti voi olla hieman hädissään, kun se on eka saanu elää noin kolmetoista vuotta onnellisesti ja rauhallisesti yhdessä kokonaisen peniksensä kanssa, niin sitten sille kerrotaan että nyt sun pippelistä leikataan ylimääräset pois. Täs kohdassa ainoa oikea reaktio tällaseen ehdotukseen tietysti on, että mitä vittua!? miks vitussa? mene ny vittuun siitä!

Mutta onneksi tosiaan kylässä on tämä oma poppamies, joka hyvinkin ammattitaitoisesti tarjoaa pojalle semmoset höyryt, että tälle nuorelle pojalle on se ja sama leikataanko koko penis vai vaan osa siitä, kunhan nää tultasyöksevät enkelin ja villisian risteytykset pysyvät rauhallisina ja eikä ne lennä yhtään lähemmäs.

Täytetty afrikkalainen villilohikäärmesika.

Tosiaan, kun tää leikkaustoimenpide ollaan saatu hoidettua ni sitten se putsataan mahdollisimman kliinisesti. Usein tää kliinisesti tarkottaa tällä heimokielellä sitä, että poppamies imasee vuotavan veren pois ja näin sitten lopettaa tämän muuten hengenvaarallisen verenvuodon. Avot!

Ja kun tämä osio on saatu hoidettua alta pois, ni voidaan siirtyä seuraavaan osioon tässä riitissä. Tässä kohtaa tosiaan täytyy siis muistaa että tää juuri teini-iässä oleva poika on just vetänyt ensimmäisen kerran elämässään psykedeelejä, tämän tripin takia se on päätynyt kokeilemaan myös kehonmuokkausta ja kaiken kruunuksi se on saanu elämänsä ekan suihinoton.

Kaveri näyttää siis suurinpiirtein tältä.

Noniin eli me voidaan kaikki kuvitella kun tää poika hortoilee ulos sieltä majasta ihan vitun sekaisin, ni heti sen jälkeen kylän vanhin tulee sen luo ja antaa sille terävän puukepin. Tää kyläpäällikkö kertoo tälle pojalle että homman nimi on nyt se että sä lähdet kahdeks viikoks nyt tonne vitun savannille ja tapat leijonan. Sellasen saatanan ison ja ilkeen. Ja tän kahden viikon aikana sulla ei oo mitään asiaa takas tähän kylään. Sä syöt sitä mitä saat kiinni, eli todennäkösesti et yhtään vitun mitään ja jos käärme puree tai toi sun kullis muuttuu harmaaks ja meinaa tippua ni hei, ei voi mitään.

Kun tää poika on sitten saanu nää erittäin rohkasevat ja kallisarvoset neuvot tälle reissulleen, ni se lähetetään matkoihinsa puukepin, todennäkösesti tautisen munan ja aivan hippasen sekasin olevan kuuppansa kanssa.

Voi vitulla päähän.

Mutta jos tää kaveri on ollenkaan miehistyvää sorttia niin se jumalauta selviää siellä savannilla sen pari viikkoa. Tosiaan se todennäkösesti syö pelkästään matoja ja sarvikuonon paskaa koko sen ajan ja värisee tulehduskuumessa jossain puskissa, mutta se jumalauta oikeesti selviää siitä. Sitten ku tää pieni kaiffari on saanu tarpeekseen tästä paskasta, ni se puhtaan vitutuksen voimalla käy vielä vetämässä leijonaa ihan vitusti turpaan, ilman sitä saatanan keppiä kun ei siitä nyt kuitenkaan mitään hyötyä ole, ja nylkee sen pienillä kätösillään ja vie sen takasin sille kusipää kyläpäällikölle.

Tälle jätkälle siis.

Aika uskomatonta vai mitä? Nii, mun mielestä tollasen koettelemuksen jälkeen on jo ihan ok kutsua itseään mieheksi ja sitten tosiaan ne kymmenet jalkavaimot mikkä kuuluu vielä siihen miehistymispakettiin siellä päin maailmaa, ni mun mielestä sekin on itse asiassa ihan sopivaa. Todennäkösesti jos tollasesta koettelemuksesta selviää, ni pärjää ihan hyvin kymmenen naisen kanssa ja saa tehtyä ihan pätevää jälkikasvuakin.

Suomi

Jos Suomessa olis käytössä yhtä helvetin hyvät miehistymisriitit, niin miten sekin sitte toimis?

Mä pystyn hyvin kuvittelemaan että kun mä olin kolmetoista ni mun isä olis rynnänny mun huoneeseen ku mä pelaan pleikkaria helvetin tohkeissaan.

”Hei Rami hei laita se kapula pois. Noni hyvä. Nyt susta Rami tulee jumalauta mies. Mä olen hei saanut ton naapurin Penun tulemaan tähän meille ihan just. Mä olen hankkinu teille vähän tota budii ja sitte Penulla pitäis olla muutama gramma tota sieniä, ni saatte vetää ne sitte. Joo Rami te vedätte ne ja sitte Penu leikkaa palan sun munasta pois. Joo tää kaikki on suunniteltu Rami jo etukäteen, susta tulee nyt jumalauta mies. Niin kun Penu on saanu tän leikkausoperaation hoidettua ni sä lähdet Rami tää lätkämaila kädessä tonne metsään ja tuut takasin parin viikon päästä kunhan oot eka tappanu ahman. Kotiin ei oo sitte mitään asiaa ennen.”

”MITÄ VITTUA NYT TAAS ISKÄ! Mä en vittu todellakaan lähde minnekään vitun metsään ja tää vitun Penu voi painuu hevonvittuun!”

”Älä nyt Rami rupee mitään pelleilemään, tää on vuosisatoja vanha perinne ja täytyy susta nyt jumalauta mies saada jotenkin tehtyä. Noni nyt se Penu on jo tuolla ovella mä päästän sen sisään. Tossa on tää lätkämaila ja hei nähdään sitten parin viikon päästä. Moro!”

"No mitä helvettiä, ei suomessa oo edes ahmoja näin vitun etelässä. Isä hei nyt vittu!”

Maailmansielu

Lukulasit auttavat tämän
blogin lukemisessa.

Pääsiäinen on hyvää aikaa jokaiselle menestyjälle ottaa askel taaksepäin ja katsoa maailmaa hieman henkistyneemmältä suunnalta.

Kerron teille pienen tarinan pojasta, aasista ja prinsessasta joiden kohtalot kytkeytyivät toisiinsa ja jotka löysivät toisensa maailmansielun johdatuksella:

Rakkauden Mangosipsit

Maailmansielu antaa meille veden, jota tarvitsemme matkallamme kohtalon aavikolla. Se puhdistaa meidät rakkauden puutarhaletkulla ja syöttää mangoviipaleita kun olemme nälkäisiä. Ei kuitenkaan niin paljoa että meille tulisi ähky. Juuri sopivasti. Sillä lailla, että jaksamme nauttia mangon erityisestä mausta eikä se muutu pahviseksi suussamme.

Ihminen yhdistyy miettteissään maailmansieluun päivittäin. Siksi onkin tärkeää puhdistaa yhteyskaapelit ja tarkistaa ettei niihin ole mennyt pölyä, joka saattaisi hidastaa yhteyttä. Maailmansielu ei hyvitä haittoja, joita hidastuneesta yhteydestä on käyttäjälle saattanut koitua.

Maailmansielu kuuntelee ihmistä. Se on rauhan, rakkauden ja anteeksiannon lähde. Ihminen ei vain osaa aina tarttua kiinni hetkeen ja kuunnella maailmansielua. Ihmisen tulee odottaa rauhassa maailmansielun vihjeitä ja opastusta. Ei pidä luovuttaa heti ensimmäisen kolmen tunnin aikana, jos vastausta ei tulekaan. Maailmansielu muistaa aina rohkaista ihmistä virkistävällä jonotusmusiikilla. Se täyttää sielun ja mielen tarinoilla puhelinlinjoista Memphisisssä tai sateesta Afrikassa. Yhä uudelleen ja uudelleen. Ja taas uudelleen ja uudelleen. Sitten se kertoo ihmiselle, että hänen kohtalonsa on nyt jonossa, mutta ihan kohta se merkki tulee sieltä. Ratkaiseva merkki, joka johtaa ihmisen rakkauden ja onnellisuuden lähteelle. Ei tosin ihan vielä. Nyt maailmansielun kaikki oppaat ovat varattuja. Hetki pieni.

”It's gonna take a lot to take me away from you. There's nothing that a hundred men or more could ever do. I bless the rains down in Africa. Gonna take some time to do the things we never have”. Kaikki henkioppaamme ovat varattuja odotathan hetkisen.

• Maailmansielu, Tuuli puhelimessa.
• Joo se on pieni ihminen tässä terve.
• No moi. Miten voin auttaa.
• No oon tässä koittanut saada yhteyttä maailmansieluun...
• Joo-o. Onko ollut linjoissa vikaa vai kuinka?
• Joo varmaankin. En ole ihan löytänyt omaa polkuani tässä elämässä.
• No kuule. Ei tässä mitään hätää. Mää ulisen tässä nyt jotain puhelimeen. Sää kuulet sen kohinana, mutta sovitaan hei tapaaminen niin mää tuun ulisemaan sun korvaan.
• Okei. Ja se sitten auttaa?
• No joo-o. Siitä sää sitten saat sellaisen vision et mitä sun tartteis tehdä.
• No kiitos. Sehän kuulostaa kovin kätevältä.
• Ei mitään hei. Kkrrhhkkkrrhhhkkkrrhhhhrhhrhrhkkkrkrkkrkrkr...

Ja niin poika sulki puhelimensa palaten yöllä vielä uudestaan ja uudestaan muistoihinsa Tuulen ujelluksesta.

Seuraavana päivänä poika näki polullaan aasin tarjoten tälle vettä. Aasi yhdistyi maailmansieluun ja muuttui sipsipussiksi. Poika ravitsi itseään sipsipussilla ja hymyili auringolle, jolla oli aikaa hymyillä heti takaisin. Tuuli oli tehnyt tehtävänsä. Silti se vielä kevyesti ujelsi pojan korvissa. Poika ravisti maahan sipsin muruja. Murut pureutuivat maankuoreen ja saivat voimaa maailmansielusta. Hitaasti ne muuttuivat kauniiksi prinsessaksi. Kaunis prinsessa oli varsin helppo ja hyväuskoinen. Se oli odotettavissakin. Olihan hän syntynyt sipsipussista, joka oli aiemmin ollut aasi. Poika kuitenkin nappasi prinsessan syliinsä, suuteli häntä ja yhdessä he askartelivat sipsipussista auton ja ratsastivat auringonlaskuun.

Toivon kovasti, että te rakkaat lukijat otatte oppia tästä tarinasta ja kuuntelette maailmansielua. Ihminen löytää paikkansa maailmassa vain uskomalla ihmeisiin ja ihmettelyyn. Istuttakaa sipsipusseja maahan ja odottakaa unelmienne prinsessaa tai prinssiä. Se toimii varmasti kunhan vain jaksatte uskoa. Ja jos ei toimi niin sitten ette vain oikeasti halunneet ja uskoneet tarpeeksi. Yksi hyvä tapa osoittaa uskoa ja halua on lähettää seteleitä hyvänmielen menestysblogille tai tykätä meistä facebookissa. Se osoittaa maailmansielulle, että olette tosissanne. 

Spede

Pasasen Pertti on jumalauta kovin menestyjä, joka pohjantähden alla on kuunaan syntynyt.

Kyllä.

Viime viikon torstaina Spede olisi täyttänyt 84 vuotta. Luojan kiitos Pasanen kuitenkin kuoli jo kolmetoista vuotta sitten, sillä muuten hän olisi edelleen muistuttamassa meitä siitä, kuinka helvetin toivottomia me kaikki muut olemme.

Speden elämää voisi kuvailla sanoin "pysäyttämätön panomiesnero." Elokuvien, televisiosarjojen ja keksintöjen ohella Speden harrastuksiin kuului myös nuorten missien paneskeleminen, ja tällaisista elämäntavoista jokaisen menestyjän elämän kuuluisikin koostua.

Enemmän tätä.

Mies, jonka mielestä on kummunnut sellaiset klassikot kuin Spede special, Spedestroikka, Speden sallitut leikit, Speden spelit sekä Kymppitonni, ei välittänyt paskankaan vertaa siitä, mitä muut ajattelivat hänen tekemisistään. Spede ajoi projektejaan eteenpäin itsevarmuudella, jota voidaan verrata ainoastaan tähän:

Moderni Spede.

Itse muistan Speden lähinnä siitä, että hän vietti lauantai-iltapäivät nöyryyttämällä muita korttipeleissä, pallon potkimisessa ja hulavanteen pyörittämisessä. Ja jos joku vieraista kehtasi voittaa isännän jossain lajissa, Spedeä vitutti aivan vietävästi. Mainiota viihdettä siis.

Suomalaisen tv-viihteen merkkipaaluja.

Nuoremman väestön, ja itse asiassa koko Suomen kansan, kannalta on kuitenkin sääli, etteivät he pääse enää nauttimaan Speden tuotannosta vähintään kerran viikossa. Sillä Pasasta seuraamalla oppii elämästä paljon enemmän kuin mistään elämämkoulusta. Minulle Spede symboloi periksiantamattomuutta, luovuutta, viriiliyttä sekä itsevarmuuden tuomaa voimaa. Siksi vietänkin pääsiäistä juhlistaen modernia vapahtajaamme Spedeä. 

Javier

Me täällä menestysblogissa saamme kiitettävän paljon fanipostia. Suurin osa viesteistä tulee sähköisessä muodossa, mutta aina välillä toimistomme postiluukkuunn tulee ihan perinteistä etanapostiakin. Useimmiten palaute on positiivista ja varsinkin naisten lähettämät alastonkuvat ilahduttavat aina toimistomme arkea. Toisaalta haluaisimme nyt kohteliaasti pyytää "Pälkäneen Eläkeelläolevien Nuorten IlmailuSeuraa" lopettamaan lennokkaiden kuvien lähettelyn toimistomme sihteerille Irmalle.

Harva posti on kuitenkaan herkistänyt blogimme asiantuntijoita kuin kirje, jonka saimme nuorelta
Javier-pojalta tämän viikon alussa. Vapaasti suomennettuna kirje eteni seuraavalla tavalla.

Hola asiantuntevat menestyjät!

Olen tulevaisuuden menestyjä Kolumbiasta. Elän yhdessä äitini ja aasimme kanssa keskellä aurinkoista favelaa. Elämä on auvoisaa ja aurinkoista, vaikka aasi ryyppääkin usein ja minä joudun tekemään hänen työvuoronsa hiilikaivoksessa. Se on rankkaa, koska olen usein väsynyt jo tehtyäni oman 14-tuntisen työvuoroni lenkkitossutehtaalla.

Olen kuitenkin miettinyt, että kenties elämässä voisi olla muutakin kuin pelkkää auringonpaistetta, lenkkitossuja ja äidin pesemistä puutarhaletkulla hänen palattua työstään paikallisessa ostoseksiviihdyttämössä. Siksi pyydänkin teiltä vastausta minua pohdituttaneeseen aiheeseen. Miten minustakin voisi tulla kaltaisenne menestyjä?

Javier- 8v



Vastasimme Javierille seuraavalla kirjeellä, jonka haluamme jakaa myös sinulle rakas blogimme lukija. Vain sen takia, että sinäkin ansaitset menestystä, auringonpaistetta ja lämpimiä lihapullia elämääsi.

 

Rakas fani.

Hienoa, että seuraat blogiamme. Olet siten jo nyt matkalla kohti menestystä. On vaikea antaa mitään yksiselitteisiä ohjeita menestymiseen, mutta yritämme antaa sinulle pieniä suuntaviivoja siitä, mihin suuntaan voisit elämääsi viedä.

Tällä hetkellä käytät paljon aikaasi työskennellen muiden ihmisten hyväksi. Lopeta se heti. Vanha kiinalainen menestyjäsananlasku kertoo kolmesta demonista, jotka on surmattava menestyäkseen. Nämä demonit ovat tietyst perhe, ystävät sekä lemmikkieläimet.

Menestyminen vaatii runsaasti rahaa eli massia. Nykyinen työsi ei tuota sinulle tarpeeksi tuloja. On myös hyvä tunnustaa se fakta, ettet ole tuosta enää nuoremmaksi muuttumassa. Nyt tulisi takoa rahaa vielä kun olet nuori ja vetreä eikä sinua voida tuomita oikeudessa aikuisena. Suosittelemme jokaiselle tulevalle menestyjälle omaa yritystoimintaa. Mikään ei motivoi niin paljon kuin rahan tekeminen omaan taskuun. Voisit esimerkiksi käyttää nykyistä työtäsi lenkkitossutehtaalla hyväksesi ja sitä kautta kuljettaa valtiosi päävientituotetta kokaiinia ympäri maailmaa. Muistathan kuitenkin ottaa yhteyttä paikalliseen huumekartelliisi väärinkäsitysten välttämiseksi.

Menestyjälle on tärkeä ottaa kaikki mahdollinen irti käytössä olevista resursseista. Tällä hetkellä äitisi työskentelee paikallisessa ostoseksiviihdyttämössä. Miksi? On sulaa hulluutta antaa jonkun tuntemattoman ottaa välityspalkkio äitisi tekemästä työstä, kun tuo palkkio voisi ihan yhtä hyvin mennä sinun taskuusi. Äitisi myyminen ei ole sen haastavampaa kuin polkupyöränkään. Jos myyntityö ei ole sinulle tuttua, suosittelemme vierailua paikalliseen kirjastoon, josta pitäisi löytyä aihetta käsitteleviä oppaita.

Todellinen menestyjä muistaa aina kunnioittaa mentoriaan. Sitä ihmistä, joka on antanut hänelle lähtökohdat ja valmiudet menestyä. Muistathan siis lähettää asiaankuuluvat 5% kaikista tuloistasi meille tänne menestysblogiin. Tilinumeromme on FIOP-35800-48649005.

Terveisin Hyvänmielen menestysblogi

PS. Muistathan käyttää leivinjauhetta kohtuudella. Leivonnaisiin on hyvä saada tiettyä ilmavuutta, mutta liika on aina liikaa. Myös leivonnassa.

Numerot

Yksi tärkeimmistä askelista, jonka yksilö voi ottaa kohti täydellisempää, hyvinvoivaisempaa elämää, on luopua kaikkien numeroiden käytöstä. Nyky-yhteiskunta perustaa tiedonvälityksensä aivan liiallisesti numeroihin ja tilastoihin. Kun informaation vastaanottaja tajuaa, että viestissä on lukuja ja tilastoja, hän kokee itsensä fiksuksi ja analyyttiseksi, vaikka todellisuudessa hänen ymmärryksensä on perus tiiliskiven tasolla ja aivojen suorituskyky on äärikapasiteetilla pelkän hengittämisen takia.

Mitä vittua täällä tapahtuu?

Lyhyesti voidaan todeta että lukuja, todennäköisyyksiä ja tilastoja käyttävät ihmiset ovat harmaita ja he kärsivät seksuaalisesta kyvyttömyydestä ja liian pitkistä nenäkarvoista. Toisaalta taas henkilö, joka välttää numeroiden käyttämistä on menestyjä: sosiaalisesti viehättävä ja värikäs persoona jonka seksuaalista kyvykkyyttä voidaan mitata ainoastaan meganewtoneissa. Toisin sanoen hän on sekä hyvännäköinen, että erittäin kova panemaan.

Hakutulos sanalla "panomies" sivustolta nimeltä google.

Numerot ovat erittäin pirullisia ja maanpäälliset pikkusaatanat ovatkin keksineet seuraavanlaisia, elämää kuihduttavia tapoja käyttää niitä: tilastoiminen, todennäköisyyksien laskeminen, vertaaminen ja, vittumaisimpana kaikista, mittaaminen.

Tilastot

Tilastoissa on yleensä ongelmana se, että niitä niitä lukevat henkilöt, jotka eivät tajua hevonvittuakaan siitä, mitä ne tarkoittavat. Typerryttävän usein kuulee tai näkee tilastoja tulkittavan seuraavalla tavalla: 99 prosenttia henkilöistä, jotka kirjoittavat hyvinvointi- ja menestymisteemaiseen blogiin, ovat sairaita luusereita. 

Mitä tällaiset tilastot jättävät kertomatta on, että blogin pitäminen on raskasta ja kärsivällisyyttä vaativaa hommaa, jolloin aikaa ei jää perinteisen "menestymisen" ja "hyvinvoinnin" metsästämiseen. Ja jumalauta on se kumma, kun ei saa rauhassa tehdä sitä, mitä haluaa, vaan kaiken maailman tilastokeskukset ja äidit vittuilevat ja leimaavat samantien luuseriksi. Perkele!

Pää kiinni! Blogien kirjoittaminen on raskasta. Ja kyllä, mulla on housut jalassa.

Todennäköisyydet

Todennäköisyyksien laskeminen kannattaa jättää huoletta pois elämästäsi, mikäli haluat olla menestyjä. Toki kaiken maailman puoskarit ja pokerimiljonäärit väittävät, että kaikissa päätöksentekotilanteissa fiksu ihminen laskee todennäköisyyksien ja mahdollisten riskien kautta parhaimman mahdollisen valinnan. Tällä tavoin he voivat perustella kaikki päätöksensä järjellä ja logiikalla. Se, mitä nämä hupsuttelijat jättävät huomioimatta on, että maailma ei toimi todennäköisyyksien mukaan. Etenkin ihmisten laskemat todennäköisyydet ovat aina virheellisiä, sillä meidän havainnointikykymme on erittäin rajallinen.

Haluatko laskea todennäköisyyden sille, että kuolet tänään iltapalaksi syömääsi leipään? Fiksuna ihmisenä otit lähes kaikki mahdollisuudet huomioon ja sait tulokseksi viisi prosenttia. Mutta et kuitenkaan voinut aavistaa, että leivät eivät olleetkaan leipiä vaan portugalilaisia etana/alligaattorihybridejä, jotka olivat naamioituneet ruispuikuloiksi. Ja ikävä kyllä huomaat tämän vasta silloin, kun etagaattorit repivät keuhkojasi riekaleiksi. Ainoa asia, mitä kyseisellä hetkellä mietit, on tottakai todennäköisyyksien laskemisen petollisuutta.

Kuten kaikki menestyjät tietävät todennäköisyyksiä ei ole. Asioita joko on tai niitä ei ole. Kaikki on sataprosenttista. Mietitkö mitkä ovat mahdollisuutesi muuttua menestyjäksi? Nolla. Sillä sinä joko olet menestyjä tai et ole.

Menestymiseen kuuluu myös se, että tunnustaa aimmin tekemänsä virheet. Olen itsekin joskus aikoinani koittanut perustella tekemisiäni todennäköisyyksillä ja muunlaisella itsepetoksella. Ja itse asiassa päätösten tekeminen tuntui tällöin hyvin järkevältä ja oikeutetulta. Totuus kuitenkin valkeni minulle onneksi ennnemmin kuin myöhemmin: todennäköisyyksiä laskevat ainoastaan laiskat ihmiset, jotka eivät luota tunteisiinsa. Menestyjä luottaa tunteisiinsa aina täydellisesti.

Mulla on sellanen tunne, että sä oot luotettava kaveri. Jaa kakskymmentätonnia? Tottakai mä sijoitan sun bisnekseen sen verran.

Vertaaminen

Numerot luovat joillekin ihmisille myös illuusion siitä, että erilaisia asioita voi vertailla järkevästi keskenään. Esimerkiksi, joidenkin ihmisten mielestä on käytännöllistä vertailla autojen nopeuksia tai penisten pituuksia.

Tietyllä tavalla vertaaminen näissä tilanteissa on mahdollista, mutta menestyjä ymmärtää heti, miten yksipuolisen kuvan ihminen saa ainoastaan vertaamalla asioita. Ongelmana on, että vertailtaessa helposti unohdetaan taustalla vaikuttava tarina. Se, että jonkun nilkin Porsche kulkee noin 320 km/h nopeammin kuin minun vuodelta -94 oleva Toyota Carina, ei kerro sitä miten mukavalta ja nautinnolliselta Toyotan ajaminen tuntuu. Itse asiassa kyseinen Toyota voittaa persoonattoman Porschen kaikessa, minkä mittaamiseen ei tarvitse käyttää numeroita: historiassa ja.

Sama yksipuolisuus vaivaa myös penisten kokoja vertaillessa. Mahdollisesti 28 senttiä pitkä musta mamba saattaa olla näyttävämpi kuin oma 8 cm pitkä jäseneni. Mitä tällainen kokoon tuijottaminen jättää kertomatta, on että miten mukavalta ja nautinnolliselta pippelini ajaminen tuntuu. Itse asiassa kyseinen peenis voittaa persoonattoman jättiläiskäärmeen kaikessa, minkä mittaamisen ei tarvitse käyttää numeroita: historiassa ja.

Ei taida tuntua enää se koko niin tärkeältä vai mitä? Niinpä.

Mittaaminen

Viimeisimpänä asiana menestyjien tulisi unohtaa mittaaminen. Tiettyjen asioiden mittaaminen saattaa joissain tilanteissa olla perusteltua ja hyväksyttävää. Mutta yhden asian mittaaminen on menestyjälle aina turhaa: nimittäin ajan.

Kaikista ihmisen keksinnöistä ajan mittaaminen on typerin. Ajan takia toiset ovat aina myöhässä, toiset taas ajoissa. Kaikilla on koko ajan kiire. Aurinko nousee, aurinko laskee. Mikään ei kuitenkaan muutu. Ihmisiä ja asioita tulee ja menee.

Menestyjä tietää tämän ja pystyy hahmottamaan isomman kokonaisuuden. Kaikki asiat ja ihmiset ovat olleet täällä jo ikuisuuden ja ne myös tulevat olemaan. Asiat saattavat näyttää erilaiselta, mutta olemukseltaan ne pysyvät samoina. Mennyt, nykyhetki ja tulevaisuus ovat kaikki yhtä. Ja niin olemme mekin.

Tämän takia menestyjä ei koskaan, ikinä, milloinkaan elä elämäänsä numeroita seuraten.

Peace.

Vinkkejä Kantsun ostamiseen

Saipa asuu Lappeenrannassa

Viime aikoina sosiaalista mediaa on puhututtanut tapaus, jossa Lappeenrantalaistoimittaja yritti ostaa kantsua. Urheasta yrittämisestä huolimatta rohkea toimittaja ei onnistunut tehtävässään.

Asia alkoi pohdituttamaan meitä täällä menestysblogissa ja päätimme itsekin selvittää asiaa. Soitimme alan johtavalle asiantuntijalle Arkansasin yliopiston suomalaisuustutkimuskeskuksen kahvilan keittäjälle Mari Huoneelle. Haastattelimme häntä ja kysyimme miten Kantsua sitten tulisi ostaa:

Erkkikin on kirjoittanut
 väitöskirjan

Hei Mari. Olet tutustunut Suomea ravisuttaneeseen Kantsugate-skandaaliin?

Joo. Olen tutustunut. Väitöskirjani aiheesta valmistunee vuoden loppuun mennessä.

Millaisia tunteita ja ajatuksia tapaus on herättänyt sinussa.

Todella kummallinen tapaus kaiken kaikkiaan. Kantsun hankkimiseen pätevät ihan tavalliset markkinalait. Täytyy käyttää asianmukaisia kanavia; laillistettuja myyjiä ja välittäjiä. Ei voi vaan mennä kyselemään sekavilta lappeenrantalaisilta pipopäiltä. En millään saa päähäni, miksi toimittaja oli päätynyt tähän menettelytapaan.

Kuinka kallista Kantsu on tällä hetkellä?

Tällä hetkellä keskimääräinen annos Kantsua maksaa hieman päälle 200 000 euroa. Sillä saa sitten itselleen kolme huoneellista aitoa Kantsua ja keittiön kaupan päälle.

Kuinka pitkälle tälläinen annos riittää?

Tarkoitat varmasti kysyä, kauanko tälläinen määrä riittää päihdyttävän tunteen aikaansaamiseksi. Ostohetkellä ja seuraavan viikon aikana huuma saattaa olla melkoisen suurikin, mutta pikkuhiljaa tunne tasoittuu, kun käyttäjän keho tottuu ja kehittää toleranssin Kantsun päihdyttävälle vaikutukselle. Sen jälkeen huuman saamiseksi käyttäjän on hankittava enemmän Kantsua. Yksi ratkaisu tähän on hankkia itselle pieni kasvimaa tai vaikkapa varastotila.

Kapteeni Koukku

Voidaan siis sanoa, että Kantsuun voi jäädä koukkuun?

Fyysisesti Kantsu ei aiheuta minkäänlaista riippuvuutta. Ihminen on kuitenkin psykofyysinen kokonaisuus. On mahdollista, että ihminen jää koukkuun Kantsun aiheuttamaan tunteeseen. Siitä sitten alkaakin ikävä kierre. Pahimmassa tapauksessa saattaa käydä niin, että lomatkin vietetään Kantsussa. Ei viitsitä enää lähteä ulkomaille. Siellä kun ei ole saatavilla sitä Kantsun aiheuttamaa tunnetta.

Voiko Kantsua saada niin paljon, että se aiheuttaisi yliannostuksen?

En ole kuullut yhdestäkään tapauksesta. Aika sekavaa se toiminta saattaa Kantsussa olla, mutta haluan kuitenkin korostaa ettei meidän tietoomme ole tullut yhtään yliannostustapausta. Se ei tietenkään tarkoita sitä, ettei niitä olisi koskaan ollut.

Kuinka helppoa sanoisit Kantsun hankkimisen sitten olevan?

Noh. Koko Kantsun hankkiminen on tietenkin aivan mahdotonta, mutta toisaalta pieni palanen yleensä riittää. Sanoisin, että Helsingissä on paljon luotettavia välittäjiä ja hankkiminen on helppoa. Lappeenrannassa se varmasti on hieman hankalampaa, mutta ei tietenkään mahdotonta. Modernissa maailmassa luulisi hieman yksinkertaisemmankin toimittajan osaavan ottaa yhteyttä Helsingin alueella toimivaan kiinteistönvälittäjään. Kyllä Kannelmäessä kiinteistöjä riittää. Pitää vain käyttää oikeita kanavia.

Kannelmäen Sitra-tori

Kiitos paljon. Tämä oli todella valaisevaa.

Ei kestä kiittää. Kirjoitatte hienoa blogia. Kiitos teille siitä.

Pojasta perhoseksi

Niin kuin jokaiselle kunnolliselle kyntömiehelle lopulta käy, minullekin syntyi viime vuoden lopulla oma poika. Tämä pieni pallero onkin muuttanut elämäntapojani perusteellisesti, eivätkä kaikki muutokset ole olleet pelkästään positiivisia.

Kyntömies

Viime neuvolakäynnillä seurasin tyytyväisenä, kun poikaani mittailtiin. Pituutta hän oli kasvanut jo roimasti ja painoa oli kertynyt kuukautta kohden noin kilon verran. Lisäksi omien tutkimuksieni mukaan kaverin kivekset ovat kooltaan kohtuullisen suuret, aivan kuten geneettisesti katsottuna kuuluukin olla.

Kuva ei liity mihinkään

Ennen kotiinlähtöä päätin käydä punnaamassa myös oman painoni. Viime kerrasta oli jo aikaa, sillä painoni ei yleisesti ottaen heittele dramaattisesti. Olen aina ollut solakassa kunnossa ja viimeiset 7-8 vuotta olen painanut sellaiset reilu kahdeksankymmentä kiloa. Tällä kertaa vaaka kuitenkin ilmoitti, että painoa olisi tullut jo lähemmäs yhdeksänkymmentäkiloa. Kasvuvauhtini mahani puolesta oli ollut suurin piirtein sama kuin pojallani.

Suhtauduin yllättävään lihavuustilaani vaadittavalla rauhallisuudella ja hankin itselleni illaksi sipsipussin. Kun sitten illalla nieleskelin kyyneleitäni sipsinmussutuksen ohessa, mietin karua kohtaloani. Tätä menoa kun poika on vuoden parin päästä kaksikymmentäkiloinen, niin itse olen reilusti yli sadan :(

Allekirjoittanut hakemassa sipsiä, kesä 2016

Itsesäälissä rypeminen loppui kuitenkin vielä saman illan aikana, kun kaverini soitti. Vaihdettuamme pakolliset kuulumiset, pääsin hänellekin vuodattamaan omasta pulleasta olemuksestani. Hetken niiskutuksen jälkeen mieleeni tuli uusi ajatus: entä jos lihominen kuuluu jokaisen miehen elämään? Mitä jos käsillä on nyt se hetki kun jätän pojan vartalon taakseni ja minusta tulee viimeinkin mies? Jätän koteloni ja kuoriudun entistä ehompana, nyt siivekkäänä perhosena?

Siivet=läskimaha

Tänään olen itse asiassa täysin varma asiasta. Suomalaiseen elintasoon tottuneella miehellä kuuluu olla vatsan kohdalla vähän ylimääräistä lihaa. Se tuo auktoriteettia ja charmia olemukseen. Jokainen poika haluaa pohjimmiltaan muuttua perhoseksi.

Mitä tästä taas opimmekaan?

1. Pyöreys on ok.
2. Ainoastaan pikkupoja tavoittelee "tiukkaa vartaloa"
3. Olen perhonen, älä vittuile.

Miten tunnistaa ja hoitaa keksiriippuvainen

Me hyvänmielen menestysblogin maailmaa ja ihmiskuntaa rahastavat asiantuntijat olemme jo jonkin aikaa olleet huolissamme jatkuvasti kasvavasta keksiriippuvaisten määrästä. Keksiriippuvuutta ei aina kulttuurissamme osata luokitella sairaudeksi, vaikka se täyttääkin kaikki sairauden tunnusmerkit.

Normaalin keksuaalisen halun ja riippuvuuden välinen ero on varsin selvä. Tavallista keksihalua voi hallita. On pettymys, jos keksejä ei ole saatavilla, mutta se ei ole tuhoisaa. Riippuvainen sen sijaan kaipaa purkautumiskeinoa seurauksista välittämättä.

Mistä keksiriippuvaisen sitten tunnistaa? Me listasimme kahdeksan varoitusmerkkiä, joiden ilmaantuessa on syytä laittaa hälytyskellot soimaan, ja herätä hakemaan apua ongelmaan.

1. Ihminen syö paljon keksejä.
2. Ihminen puhuu paljon kekseistä.
3. Hänellä on kotonaan keksikuvia seinillä.
4. Hän haluaa keksiä jo aamuisin.
5. Hän syö jopa niitä keksejä, jotka eivät maistu miltään ja parantavat ruuansulatusta.
6. Keksiriippuvainen masturboi jatkuvasti.
7. Riippuvainen syö keksiä useiden eri ihmisten kanssa pettäen vakituista kumppaniaan.
8. Keksimonsteri  on muuttanut pysyvästi hänen sänkynsä alle.

Listasimme myös viisi kotikutoista tapaa hoitaa jo puhjennutta keksiriippuvuutta.

1. Piilota keksit ylähyllylle. Sieltä niitä on hankala kaivaa. Varsinkin jos riippuvaisuus on jo jatkunut pitkään ja aiheuttanut muutoksia sairastuneen vartalon liikkuvuudelle.
2. Ohjaa läheisesi ajoissa hoitoon riippuvuuden ensioireet havaittuasi.  Varsinkin Puolasta löytyy varteenotettavia klinikoita ja halpaa viinaa korvaamaan keksin puutetta,.
3. Osta pahanmakuisia keksejä.
4. Tee vanhoista ylijäämäkekseistä modernia taidetta. Mikään ei vie ruokahalua kuin tekotaiteellinen paska.
5. Lisää kekseihin rotanmyrkkyä.

Julkisesta käyttäytymisestä

Olen seurannut Ylen toimittajan Sakari Kilpelän uraa jo kahden täyden haastattelun ajan. Tämä on juuri sopiva määrä, että pystyn tekemään syvääluotaavan analyysin Kilpelästä sekä ihmisenä että toimittajana.

Sakke

Viime viikolla A-studion lähetyksessä Sakari tiukkasi entiseltä kulttuuriministeri Arhinmäeltä vastauksia liittyen nykyisen hallituksen äärettömän paskaan politiikkaan. Arhinmäki vanhana kettuna pyrki vastaamaan kysymyksiin asiallisesti ja ennen kaikkea omaa etevyyttään korostaen. Kilpelälle tämä ei tietenkään käynyt. Kaikki tietävät, että paskan journalismin kriteerit täyttyvät juuri siinä kohdassa, kun antaa haastateltavalle riittävästi aikaa vastata kysymyksiin. Tästä syystä Kilpelän oli pakko muuttaa haastattelu sössöttäväksi jankutukseksi ja myötähäpeän oppitunniksi.

Kyseinen haastattelu ei ollut suinkaan Sakarin ensimmäinen kerta, kun hän ammattitaitoisesti höykyttää vierastaan. Pari viikkoa sitten haastateltavana oli Sarasvuon Jari, joka oli kämmännyt perin jarimaisesti ja pilkannut twitterissä A2-kannabiskeskusteluun osallistunutta, vakavasta sairaudesta kärsivää, pipopäätä. Entisenä toimittajana Sarasvuo tiesi, miten kyseisessä tilanteessa pitää toimia. Jarin taktiikkana oli sivuuttaa anteeksipyytäminen ja erehdyksen myöntäminen ja keskittyä asian positiivisiin puoliin. Myönteistä oli esimerkiksi se, että pipopää pääsi juttelemaan asiasta oikein kahden kesken Sarasvuon kanssa. Lisäksi Jari oppi nyt media-alan ammattilaisena, miten nykyaikaisia viestimiä tulee käyttää. Hyvä Jari!

Luojalle kiitos, että Sarasvuota haastatellut Kilpelä pitää tuollaisesta omahyväisestä paskanjauhamisesta yhtä paljon kuin tavallinen kansalainen: ei yhtään. Sen sijaan, että Kilpelä olisi antanut Sarasvuolle mahdollisuuden vastata rauhassa, hän päätti käyttää jokaisen journalistin perustyökaluja: päälle puhumista ja keskeyttämistä.

Kilpelä onkin saanut näistä kahdesta työsuorituksesta kohtuullisen paljon huomiota, josta ikävä kyllä suurin osa on ollut negatiivista. Aiheettomaksi tämän kaiken negailun tekee se, että Kilpelä ei ole oikeastaan vastuussa kyseisten haastatteluiden kulusta. Asia on nimittäin niin, että Sakari on komean ulkonäkönsä vanki.

Suck it.

Katsoessani jälkimmäistä haastattelua, jossa Sakari kävi Arhinmäen kimppuun kuin läskileiriläinen vaahtokarkkipussiin, niin asia tuli kivuliaan selkeästi esiin: Sakari on komean ulkonäkönsä vuoksi saanut aina käyttäytyä tuolla tavalla. Etenkin kun vastassa oli lähes perunan ulkomuodon omaava, vasemmistolainen jalkapallohuligaani ja juoppo.

Paavo

Peruna

Tiedän, mistä puhun, sillä olen samanlainen kuin Sakari. Minutkin on kirottu kauniin sinisillä silmillä, hulmuavalla tukalla ja miehekkäillä kasvonpiirteillä. Tästä syystä olen itsekin joutunut kuuntelemaan katkeria kommentteja kaikenmaailman rekkalesboilta ja junteilta siitä, etten ole kuunnellut heidän mielipiteitään tai mussutuksiaan.

Sakarin ja minun kannaltani onkin perin ikävää, että nyky-yhteiskunta on asettautunut näiden geneettisesti takasuoralta lähtevien puolelle. Vanhoina hyvinä aikoina kauniit ihmiset saivat käyttäytyä miten halusivat ja kenelläkään ei ollut tähän nokan koputtamista. Nämä ajat ovat kuitenkin jo auttamattomasti ohi.

Mutta mitä me voimme oppia tästä kaikesta?

1. Kauniiden ihmisten, kuten Kilpelän, tulisi muistaa, että myös tavalliset ihmiset ansaitsevat edes joskus oman puheenvuoron.
2. Jos haluaa käyttäytyä kuin ärtynyt persereikä, niin tilaisuus siihen täytyy valita huolella.
3. Älä käyttäydy kuin ärtynyt persereikä.

Ystävällisin terveisin: komea toverisi

paavon haastis

jarin haastis